Pakkasta, pakkasta ja... pakkasta?

Jotenkin tuntuu etten muista muuta kuin miten kylmä on ollut, ja sen kuinka hurjan ihanaa kun saatiin vihdoin lämmitys pelaamaan paremmin ja on tarennut - sisälläkin! Kylmimmillään on makkarissa ollut +6 astetta (lattialla +2) ja konehuoneen (siis kodinhoitohuoneen) lattia ollut max. kolmisenttisen jään peitossa kun joku juttu oli haljennut boilerin tienoilla. Eilen aamulla kuuma vesi oli jäätynyt mutta suli suht pian kun lämmitettiin puhaltimella. Pari viemäriä ja apuallas on jäässä myös. Täällä kun ei ole lunta sokkeliin lapioitavaksi niin rossipohja on vallan vilpoisa. Keittiönaluskellarikin pääsi jäätymään - onneksi oli koetäyttö eli vain porkkana- ja perunapussit ja jotain jota en muista, mutta siellä taisi kuolla minun ihanat daaliat ja gladiolukset! Se murehduttaa.

Järven jäällä on pilkkijän teltta taas - mainio keksintö, haluaisin kokeilla. Kylmästä ja talvesta voisi nauttia noinkin eikä vain raanoja tiputtamalla.

Kuvia katsellessa muistuu mieleen muutakin (ja fb:sta pitää hiukan luntata): kissat on olleet ihan outoja, ulkonakäynnit on pikaisia suikahduksia ulos ja sisälle äkkiä takaisin (-30 ei liene kissankaan lempilämpötila?) ja lisäksi Otto on hivuttanut itseään aina vaan lähemmäs leivinuunia ja nyt se nukkuu jo leikkuulaudalla apupöydällä. Suuttuu jos ei pääse siihen, joten antaa olla toistaiseksi. Nyt on harkinnassa semmoinen tikapuuhimmeli jonka kanssa ne pääsisivät leivinuunin päälle (kuinka pölyisenä sitten sieltä tulevat?).

Saimme uuden sängyn - se vanha oli hyvin palvellut 120cm leveä runkopatja. Uusi on täysimittainen eikä minun tarvitse yöllä enää herätä kun toinen kääntää kylkeä, eikä itse herätä kääntymään etten tipu kääntyessäni! Ja peitot pysyy sängyssä myös kun mahtuvat vierekkäin! Uusi on myös pehmoisempi eli olen paljon paremmassa kunnossa aamuisin kuin vanhasta herätessä. Kiitos ystävän joka auttoi hankinnassa. Paljon aihetta kiitokseen, elämänlaatu parani kertaheitolla. Olen pikkuhiljaa laittanut makkaria uuteen kuosiin muutenkin - jopa kirjahylly on tehty seinälle (siihen tulee joskus toinenkin hylly kun jaksetaan) ja tavaraa hävitetty tai piilotettu muuanne. Työhuoneenkin sain melkein siivottua - siis kaikkeen tähän olen käyttänyt pari viikkoa kaikkiaan kun hetken kerrallaan vain pystyn tekemään. Yritän tänään vielä kiivetä yläkertaan etsimään oikeita pakkasvaatteita - nyt vasta! Johan lupasivat pian lauhtuvaa... mutta kun en ole kyennyt. Minulla on yli kuukauden jatkunut poskiontelotulehdus ja sain valita joko punktion tahi antibiootit - kokeilen lääkkeillä ensin kun puuduteallergiat ja nenäruston muoto tekevät hankaluuksia punktiossa. Tulehdus löytyi melkein vahingossa - kävin hammaslääkärilläkin pari viikkoa sitten valittamassa mutta suusta ei löytynyt vikaa. Hoitosuunnitelmaa tehdessä (hei, mulle tehtiin oikeesti hoitosuunnitelma!!!) tuli puheeksi nenäasiat ja sitten ultrattiin, kappas kun osuikin! Silmäkin on vähän kärsinyt mutta nyt alkaa tuntua paremmalta jo.

Kevät on oikeasti tulossa, jaksan uskoa siihen jo. Havaitsin että siemeniä on ihan kivasti, joitain pitää jostain löytää ja sitten ne gladiolukset ja daaliat. Mutta ihan varmasti, varmasti pian on kevät!

Ma usun et varsti on kevad siin! Talv on väga kaunis ja päikese loojuse värvid nii ebatõelise ilusaid - kuid iga päev oleme lähemal kevadel! Vaatasin juba eelmise suvelt jäänud seemned, ja arvutasin mis ja kui palju on veel vaja.

Au, au ja au - eestiksi: kunnia, kunnia, kunnia....

Olen ollut muka touhussa niin paljon etten ole jaksanut kirjoittaa. Totta toinen puoli, toinen puoli onkin sitten migreenin syytä. Tämä vaan jatkuu. Häntä pystyyn, lippu korkealle jne. Kuljen tsasounalle iltahämärissä ja jupisen että au, au, au - onneksi se tarkoittaa viron kielellä "kunnia" - "Au olgu Isale, Pojale ja Pühale Vaimule". Juuri äsken ilahduin kun löysin viikonlopuksi markkinoille huivin joka ei satu. Itse asiassa se on silitysliina, semmoinen litunen ruppana kangassuikale jonka saa kevyesti solmittua niskaan ja nostettua neulan kanssa päälaelle. Harkitsen vakavissani sen tärkkäämistä. Vanha kunnon kaurikotilo-povoynik ei käy, se painaa. Olemme yhden päivän työnäytöstämässä Hämiksessä, enempää ei jaksa. Ja on luvattu helteitä (ja trombeja!) - minkä mekon valitsen? (Sellaisen jossa painoa helmassa ettei tuuli vie?) Olen tehnyt jopa lautanauhaa työnäytöstä varten - tuollaista punavihreää kivrimiä, josta ei uskoisi kuinka paljon päänvaivaa siitä sain. Että pää ei osannut mutta kädet muistivat mitä tehdä. Se tuntui aika uskomattomalta - kaikki se ryhmittäin kääntely meni lihasmuistista. Mutta vain yksi oinaansarvirivi, kahteen en uskaltautunut vielä. Ei tuo kestä kauheasti lähempää tarkastelua... mutta nautin sen tekemisestä. Siihen olisi pitänyt ottaa vaikka joku tumma lanka reunustamaan kuviota, mutta hämärissä kun laittelin lautoihin niin oranssin ja punaisen väriero ei ollutkaan riittävä päivänvalossa.

On juhlittu lisää, Valo täytti 12 vuotta. Kun kysyttiin lahjatoiveita, sanoi että se Ikean lamppu. Kysyttäessä "mitä muuta -" vastasi jotta
"- varsiluuta". Olihan se sitten ostettava, tokihan tsasounan isännöitsijä tarvitsee luudan! Luuta toimi eilen myös ripidinä, kun kirkolle eksyi öttiäisiä. (En ole ikinä nähnyt kirkoissamme käytettävän ripidiä - se on hupaisa tavara!)

Uspenien juhlaa on vietetty kotioloissa ja käytiinhän me Kolhon kirkossakin liturgiassa, ollaan toimitettu joka päivä tsasounalla jotain ja keskiviikkoiltaisin ehtoo- tai hetkipalvelus. Tuntuu niin hyvältä mennä sinne iltamyöhällä, sytyttää tuohukset ja muistella kaikki muisteltavat. Usein luen iltarukoukset viron kielellä, hyvää harjoitusta samalla.

Meillä on uusi perheenjäsen - ihkaoikea sohva, sellainen upottava ja houkuttava! Ja toinenkin uusi perheenjäsen tupsahti: kangaspuut! Tulisiko joku kertomaan mulle miten ne laitetaan - Valo tosin osasi koota ne oikein (kuvassa väärin).

Lapsuuteni mantra: a-böö, c-hal, ham-kao, kap-lum, lun-pop, por-suo, sup-ö! Siitäs saitte, epäilijät - se on olemassa!

Nädalavahetusel meie lähme Hämeenlinna keskaeg turule. Mõtlen milline rätik või sall oleks hea minu vaesele haigele peale. Nüüd on siis rätik peas, vaene seegi, kuid kerge. See on minu "triikimisrätik" millega teen pressitud voldid (???) :D

Kasvihuone heräsi

Vein nyt osan taimista kasvihuoneeseen, yöksi öljylamppu lämmittämään. Veikkaan että yöllä oli jotain 10-12 asteen välillä, mutta aamulla jo liki 30, hellettä aivan. Hoksasin mennä avaamaan räppänää vasta yhdeksän jälkeen. Hyvin oli yö mennyt, jatkan kasvien sinnekiikutusta tänään.

Keittiön ikkunalla on taas kaunis näky iltaisin, kun aurinko paistaa siltä puolen.

Puoleentoista viikkoon en ole pystynyt kampaamaan tukkaani, eikä Villekään ole kammannut, selkävaivaista en raaski pyytää. No nyt pystyy kyllä jo istumaan ja kävelemään - ajeli jopa nurmikkoa tänään. Ehkä tukkakin tästä selviää. Leikin voikukkaa siihen asti.

Sitten vielä elämää pienen pojan äitinä :) Sisustusjuttuja, aivan selvästi.

Ärkasin hommikul liiga hilja, kasvuhoone oli nagu ahju. Öösel minu väikesed taimed seal juba ilusast oli, polnug liiga külm :)

Asiathan etenevät...

... omalla painollaan. Kuten tämä olohuonekin. Olen saanut suurimman osan tavaroista vietyä jopa yläkertaan saakka (siellä oleva tungos/kaaos onkin jo toinen juttu) ja sain vihdoin kynttilät sytytettyä! Meillä ei normaalisti siis mahdu polttamaan kynttilöitä muualla kuin leivinuunin kupeella.

Kuvassa on myös kissa, tuolla sängyn päällä. Harmi ettei näy paremmin, sillä mikä olisikaan parempi rauhan kuvajainen kuin kehräävä paksu tyytyväinen Lordimme.

Sain verhotkin ripustettua, työlästä ja vaarallista hommaa mutta olen iloinen että tuli tehtyä. Violetti on minulle joulun väri. Sain Anopilta nämä ihanat pellavaverhot.

Maailma ahdistaa, en eio katsoa uutisia nyt moneen päivään. Rukoilen voimaa ja lohtua kaikille sureville. Kudon junasukkaa ja istun tuossa tuolissa jalat rahille nostettuna, kynttilänvalossa, kuuntelen musiikkia ja kissan hurinaa. Aamen.

Elutoa jõulu on liila ja tume. Pildi väljaspool on veel kaos :D

Palkittu olo :)

Soja muisti minua palkinnolla, jonka sisältö löytyy tuosta linkistä. Asiaan perehtyneet tietänevät miten onneton olen jakamaan tunnustuksia eteenpäin. Mielenkiintoista ja lystikästä tässä on tapa, jolla Soja kuvaili blogiani (minua?): "Tämän joudut kokemaan itse. Menen lukemaan Maahiskaa, ihastelen (sillä lailla kuin ihastellaan tienpientareen tylsyydessä terhakkaana kukoistavaa orvokkia), tulen eteeriselle tuulelle, mutten osaa kuvailla. Maahiskasta ei ihan saa kiinni ja se on ihastuttavan kiinnostavaa."

En ihan tiedä mitä ajatella mutta päätin olla imarreltu :P Saa kiinni - pitäisikö? miten?

Koska itse ehdin nykyään istua koneella vain hetkisen, tai ainakin blogin ääressä vain tiukan tovin, en osaa ajatella kuka tuntemistani blogisteista ehtisi jatkaa tällaisena keväthumauksen aikana tätä eteenpäin. Ne jotka ansaitsisivat tämän, ovat takuuvarmasti yhtä pihalla kuin maahiskakin. Kiitän Sojaa tästä ja kehotan lukijoita perehtymään seuraamiini blogeihin tuossa sivupalkissa :)

Siis ulkoilma on se josta elän nykyään, joskin kolme viime päivää olen ollut tiukasti sisällä siirtelemässä tavaroita paikasta a paikkaan ö - tetristä, tiedättehän. Makuuhuone on nyt tilava ja kiva! Olohuoneessa mahtuu olemaan! Olen kokannut villiyrttiruokaa ja värjännyt lankoja. Olen mummuillut (paraikaa kuin myös, Arnen isukki on Narvassa seppäkarkeloissa ja äiti yhä intissä, 90 km pyörämarssilla juuri oli kuulemma, valvojan ominaisuudessa tällä kertaa. Äitinä ihmettelee ja kunnioittaen hämmästelee mielessään tytärtään, joka pari viikkoa sitten oli joukkueenjohtajana ampumaleirillä... ampumaleirillä!!!)) ja hoidellut asioita, yrittänyt selvittää miten ihmeessä Keuruulle pääsee lääkäriin silloin kun tarvitsisi. Olen täytellyt vammaistukihakemusta ja sen jatkoa ja korotusta, olen ihan sekaisin kaikesta työstä enkä muista omaa nimeänikään välillä. Kotitontun paikka on Kurkipellolla yhä avoinna, anyone? Valkoisia huoneita/sohvaa/tyynynpäällisiä meillä ei vielä ole, mutta ei kaukana sekään päivä.....

Olen miettinyt myös paljon ihmisten välisiä kaunoja ja katkeruuksia, itse kun en näistä oikein tajua. Naiivina en tajua koskaan jos tulen loukatuksi - tahallaan tai tahattomasti, ajattelen vain että mikähän tuolla ihmispololla on hätänä. Tulin muutenkin pohdinnoissani siihen tulokseen että kaiken riidan takana on aina ja ainoastaan väärinkäsitys. Näin minun mielestäni enkä osaa sitä muuksi muuttaa. Jos ihmiset kohtaisivat toisensa ihmisinä... jos toisia kohdeltaisiin kuin itseä toivotaan kohdeltavan. Kaikkihan on hyvin yksinkertaista loppujen lopuksi. Kun vain uskoisimme toisiimme ja toisiamme ja lakkaisimme pohtimasta "mitähän tuokin tuolla tarkoitti". Väärinkäsitys on sekin, ettei kohtaa toista samanlaisena ihmisenä kuin itse on. Mutta mitäpä minä näistä, en itse ole todellakaan mikään mestari ihmissuhteissa - kiitos aspergerin.

Kuvia lähipäiviltä:

Kaverin mukaan piikkiohdake, juuri porisee väripadassa :)

Pikkuvyyhtejä myyntiin.... kivaa työtä!

Pihamme, tuo romunrakastajan taivas... haikeana muistelen puimakonetta, mutta onhan tämäkin kiehtovaa!

Aploodi Teatterin koirien Kalevalan tossuista sain vihdoinkin kuvia, siis ne tossut joita tein paritkymmenet tuossa alkuvuodesta. hyvin sopivat vai mitä? Esitystä en ole nähnyt enkä nekään, liian kaukana :( Mutta hurjan iloinen olen tästäkin! Kuvat näytelmästä Juha Sorri.

Nüüd olen liiga hõivatud kõik tegemiste koos (?), mul ei ole peas ühtegi eesti keele sõna :P .............. KEVAD!

Harvakseltaan....

... tapahtuu. Olen väsynyt. Kävimme Kotkassa. Värjäyskausi alkoi :) . Olohuone sai uuden järjestyksen, pian myös makuuhuone. Pajuaita on valmis, pajumaja valmistumassa. Virkkasin violetit tossut ja kasapäin tiskilappuja. Tänään parempi päivä, kattilassa kiehuu tatti- ja sipulinkuorisoppa. Marikalta sain ihanan mekon, siitä kuvaa myöhemmin... :) Olen ostanut harmaan lippalakin - löytyi malli jossa en näytä kumikorkilla suljetulta kaljapullolta! Siitäkin kuvaa kunhan kehtaan - olo on melko turvonnut ja epänätti.

Jälle nii väsinud, aga töötan ja tahan tõusta sellest üles... Lõngade värvimise aeg; teraapia! Elutoas uus kord ja palju ruumi! Pajust on sündinud aed ja maja, lõngast väikesed ja soojad süssid. Soovin teile ilusat teisipäevä :)

Marraskuu

Maahiska sisusti vaihtamalla makkarin verhot. Metsäinen look!

Ja miten voi marraskuussa vielä asteri (?) kukkia näin ihanasti? Nuo värit! Siivoilin pitkästä aikaa kasvilaatikoita, heittelin huolimattomasti sinnetänne siemeniä ja maatuvia kukkavarsia siinä toivossa että ensi kesänä ne yllättävät.

Pikk aja pärast sain täna tööd tehtud väljas! Asteri lilled nii ilusad, kuidas võib olla nii - novembris?

Arkea Kurkipellolla

Uusi viikko, toivon kera kohti parempaa. Olen läpikäynyt taas yhden pahan jakson ja tuntuu että jo riittäisi sitä laatua. Toivon että jaksan herätä aamuisin lämmittämään, hakemaan puita, laittamaan leipätaikinan alulle. Toivon että käsistäni syntyy uusia koruja, kortteja, nauhoja, kintaita. Sattuu mutten lannistu.

Kävin huuhtomassa kokenilli- ja annattolankoja sekä verihelttaseitikkioransseja veneen kanssa. Mainio ja helppo tapa! Ilman mitään myrkkyjä lienee vesistöystävällistäkin, aluna-arvot eivät ylity näissä puuhissa. Varsinkin kun sade on huuhtonut näitä jo viikon verran.

Olen muuttanut olohuoneen ulkonäköä hieman, nyt mahtuu tekemään vaikka mitä.

Arnen synttäreille pikkumies oli täpinöissään - vieraita, lahjoja ja herkkuja! Tässä kuvassa tosin pari viikkoa sitten mummulassa, Nuoremman Tyttären ottama tilannekuva totisesta torvensoittajasta. Vaippa päässä lienee uusinta muotia. Pikkumies on niin rakas, sellainen luikkuselkäinen purjokäpälä :)


Uue nädala soovid, minu valud ja pisarad on jälle ära läinud. Loodan et algab uus periood, parem ja ilus.