Oikea lauantai

Aamulla Mänttään Villen työaioissa, sitten kirpparille, josta löysin ihanat vierastäkit, ja lopuksi sienireissu, suolasieniä ja tatteja, juttelua pikkumiehen kanssa, puolukoita, ihana vapauden tunne (paitsi migreenikohtaus samalla). Hyvä päivä. Mutta sitten nukuin monta tuntia, ihmettelin kun kaikki näkyy maitomaisena kuin ohuen valkea kalvon läpi. Ja kas, minullahan onkin vyöruusu silmässä. Yhtäkkä muistui mieleen viime helmikuinen aivokalvontulehdusepisodi ja päätin ettei koskaan enää sitä. Eli muuta en teekään, moneen päivään. Jo lääkekuuri uuvuttaa ja nostaa lämpöä ja huonoa oloa.

Mutta pihalla on kaunista, syksy on ihana, sadonkorjuu edes pienissä määrissä suloista. Kauneutta kaikkialla. Mikähän tuo hassu sieni lienee, valkoisiin en uskalla koskea lainkaan...

Minu aias on väikene paradiis minu jaoks :)

Puutarhan villi karkulainen

Pääsin eilenkin karkuun pihalta ja menin suunnistamaan kirppareille - koko Keuruu oli täynnä pihakirppiksia ja kävelin tolkuttoman matkan hissukseen läpi kaupungin, ihan ilosta että jaksoin ja oli kaunis suotuísa ilma. Kulkiessani ajattelin puutarhaani ja mietin oikeasti, oikein sanojen kanssa pääni sisällä, mitä tahdon ja mitä aion. Ostoksia tein myös, toki. Kiinalainen puutarhalyhty, ihana talvitakki, huvittava soon moro-taulu tyttärelle, lasipurkkeja, kukkalaatikoita, huivi (kaupanpäällisiksi), ja mitähän muuta tarttuikaan mukaan.

Kaikkea en kantanut itse vaan noukittiin sitten paluukyydillä mukaan. Etenkin se suuri keraaminen lyhty olisi tehnyt tiukkaa. Join kahvia parissa paikassa ja söin pienen jäätelön, sillä pärjäsin koko päivän jonnekin neljään saakka ihan hyvin. Kotona tein hyvän nopean ruuan ja silläkin selvisin sitten yöhön asti. Nälän tunnetta ei vaan ole, se on kadonnut eikä haittaa. Olen laihtunut toukokuusta koosta 44 kokoon 40, jopa 38 menee - lempivaatteet tippuu päältä! Nenä on kyllä ihan tavallinen, vaikka kuva väittää muuta.

Yöt menneet paremmin kun nukuin pikkusohvalla pystyasennossa, viime yön sinnittelin taas omassa sängyssä ja se ei käy. Heräsin valtavaan kasvoturvotukseen joskus ehkä kolmen maissa, silmät ei auenneet lainkaan, kävin sokkona vessassa (monta kertaa yössä kun käy niin kyllä reitin osaa silmät ummessakin) ja onneksi olin ottanut hieman rauhoittavaa etten ahdistunut ihan valtavasti kuten viime aikoina on käynyt. Valvoa nyt yötä myöten vessassa juosten silmät kiinni turvonneina! Tätä kestänyt jo liian kauan, ehkä saan tietää labrakokeista jotain tällä viikolla.

Nyt ei ole tosiaan tarjolla instagram-kuvia kun en vaan ehdi enkä jaksa, mutta muuta kyllä. Nehän näkee minun instatililtä ken haluaa :) Kiinanruusun piskuiset pistokkaat äityivät kukkimaan! Olen äitiltä oppinut ettei niitä saa heilutella kun on nuppuja, joten en kääntänyt kukkaa parempaan kuvausasentoon edes. Pihalla taas koivuangervo on kaunis, se pitää siirtää paikoilleen vielä kunhan keksin missä se viihtyy parhaiten. Syystyöt puutarhassa on käynnistyneet toden teolla, kaikki pitää yksinkertaistaa niin että pärjään plantaasini kanssa ensi kesänä. Tarkoittaa reunuksien tekemistä, hiekan roudaamista, aluskankaita hiekan alle, kivikasoja, perennaviljelmille teen oman paikan siementen kylmäkäsittelyä varten niin niitä voin keväällä laittaa nyt valmisteltaville paikoille.

Kissat on, edelleen, ihan hölmöjä, jos ei tappele supikoirien kanssa niin että veri roiskuu niin toimivat deejiinä.

Täna kavatsen kindlalt et saan valmis mõned lillepeenred ja õhtul kõik on valmis ja iluks, eks...... :D

Voi kääk, en ehdi kirjoittamaan kaikkea...

No eilen oli Valon synttärit siis, mutta toissapäivänä eli keskiviikkona läksin minimaalisten yöunien ja migreenin jälkeen Jyväskylään ihan tarkoituksella vain hortoilemaan eli käymään museoissa ja kirppareilla. Ja oli hieno retki, enkä edes tullut kipeäksi, toisin luulisi sillä kävelyllä, kantamisella ja unettomuudella - ja syömättömyydellä. Alkajaisiksi menin tietysti Noelin luo, asuu ihan keskustan tuntumassa (Jyväskylän keskusta=Kauppakatu/kävelykatu) ja teen/hetken höpötyksen jälkeen suunnattiin yhdessä ekalle kirpparille. Onneksi hän oli mukana, silä matkaan tarttui omituinen esine. Tavattoman painava, reilun vaaksan korkuinen, ruuvilla kasattu hopeamaalattu valurautanuppi. En vieläkään tiedä mikä se on, mutta se maksoi vain 20 senttiä. Jostain syystä en jaksanut kanniskella sitä koko päivää vaan suosiolla annoin sen heti Noelin kannettavaksi ja kun lähti kotiin takaisin toisen kirpparin jälkeen niin vei mennessään. Jos tämä on vaikka se kuukernuppi. Voisin hommata puutarhaani pylvään ja nipaista tuon siihen päälle möllöttämään siiheksi kun saan muumilasipallon. Siinä on omituiset kiinnikkeet enkä tiedä miten päin sen kuuluisi olla. Sain sen kotiin eilen kun Noel tuli kotiin jatkaakseen täältä Hämiksen markkinoille.

Noel toikin kassillisen (!!!) kirpparitavaraa sitten, kun tavattiin Jyväskylässä tahallaan ja sattumalta monta kertaa (pieni kaupunki!) ja joka armas kerta lastasin mukaansa kirppistavaraa. Tässä osa löydöistä. Vaatteita tuli mukaan muutamalla eurolla myös. Joku on vaivalla tehnyt intarsiatyön Tallinnasta (vaikka olisikin turistikamaa niin kyllä on hieno) ja minä ostin sen eurolla. Tuota pulloa varten jouduin ostamaan tuon kirjaillun soman hippilaukun eurolla, mutta näytin tosi höntiltä sen kanssa - pullo törrötti laukusta avonaisena kuin parhaallakin kyläjuopolla. Jouduin hankkimaan isomman kassin Kansallispukukeskuksesta. Siellä kävin ihan oikeilla asioillakin - meiltä kun kysytään noita koruja pukuihin (ja hakasia ja muita) enkä tiedä useinkaan mistä on kyse, koska ei ole olemassakaan mitään katalogia josta katsoa. Eikä vissiin tulekaan, ellen itse ala kokoamaan - tarvetta olisi! Vaan ei siitä kukaan palkkaa maksa, tekisin kyllä mielelläni - tosi, tosi mielelläni!

Museoista: kävin taidetta lähinnä katsomassa, Galleria Patina on ihana - siellä oli sydämenvieviä Mildebergiuksen töitä! Ja Hannu Hyrskeen! Oi, rakastuin, silmät ilahtuivat, aivot virkistyivät! Tässä linkki näyttelyyn, joka on vielä hiukan aikaa avoinna, ja Hannu Hyrskeen grafiikkaa löytyy täältä. Piia Lehden työt olivat siellä myös, mutta juutuin ihan puhtaasti näiden kahden muun eteen. Anteeksi. Grafiikka kiehtoo minua yhä edelleen, samoin sekatekniikat ja öljy/pastelli/akryylimaalaus. Ja maalaus nimenomaan puulle/pahville/esineille. Ja kirjoille. Tämän näyttelyn haluaisin nähdä.

Ravasin kuni hevoinen eestaas aina Keski-Suomen museolle saakka, ja sitten loppui veto. Museon vieressä sillan alla kohtasin Jalat. Anne Meskanen-Barman: Hyppy. Tunne oli juuri tuollainen - että siis koko vartalo on jonnekin uponnut ja jalat vaan toimii tai on jotenkin... no ovat jotenkin, jalat. Mutta jaksoin kyykistyä (!!!), kuvata, nousta ylös - ja jatkoin suoraselkäisesti kohti kaupungin keskustaan nousevaa Seminaarinmäkeä (joka on pitkä!) (minulle!) ja vieläpä katsoin jokaisen talon erikseen ja puut ja pensaat ja kuuntelin kaupungin ääniä (sillä kohtaa ne olivat vielä vaimeita). Mietin mikä on eri tavalla kuin silloin kun asuin siellä - äänet, hajut, ihmiset... kuulin tutuimman kotimaisen lisäksi puhuttavan kahdeksaa eri kieltä, joista kolmea en tiedä mistä olivat edes. Näin siis tuli todistetuksi taiteen elähdyttävä vaikutus!

Harjun Paperissa olen käynyt pienestä saakka ja nyt taas pääsin, ja voi ihme mitä löysin! Pipa Rauhamäen ihanan maalauksen kortissa taas hain Patinasta saakka, vaikka hän on keuruulainen ja naamiskaveri - ja Taidemuseo Holvista ostin asiaankuuluvan pinssin. Kauheaa tuhlailua, rahatilanteen huomioiden - mutta sen kerran kun karkaan niin palaa euro tai kaksi! Ja olen myynyt vaatteitani ja kirjojani (jopa!) ja muutakin omaisuutta hiukan, siitä ylimääräisiä tuloja.

Muu kulttuuri: antikvariaatit. Kävin kahdessa, missä aina käyn kun pääsen irti. Tämä kirjanen puhutteli kovin, vaan ostanut en. Ja sitten kävi jotain aivan kummallista. Menin vihdoinkin Vakiopaineeseen. 24 vuotta olen yrittänyt sinne mennä. Join lasillisen sitruunalla höystettyä vettä. Palannen uudestaankin, yritän olla seuraavalla kerralla joutuisampi liikkeissäni.

Ja mikäs oli kotiin palatessa, tällainen näky vastassa :)

Nüüd olen jooksnud üle ümber minu vana kodulinn ja see oligi väga tore!

Helteinen heinäkuu

Puutarhaa, matkailua, hellettä, liikaa hellettä, kipuja. Itkua ja hammastenkiristystä. Sateen odotusta. Ukkosenkaipuuta. Onneksi on kuvat, paljoa en muista. Haluaisin takaisin luostariin, nyt lomalle kirjoittamaan. Minulla on ollut ilo saada inspiroivia sota-ajan kirjeitä. Olen kerännyt myös vanhoja valokuvia, taas. Olen tehnyt pörriäisille ja perhosille hunaja-sokeribaareja, syönyt pikkumansikoita.

Keuruulla on kaksi ihanaa antiikkiliikettä, juna-asemalla Antiikkirenki sekä Tähtipölyä ja Rojua vanhan kirkon vieressä. Ja on vielä Vilikka, kirppis jossa myös antiikkiosasto! Ensin kuvia Antiikkirengistä:

Sitten Tähtipölystä:

Vanakraami armastuse harjutamine on siin kodukülas väga lihtne :)

Tahtoisin

- Kirjoittaa, novellin. Aihekin on - tai ei aihe vaan yksi sana, joka lähtee viemään heti kun annan sille tilaisuuden.
- Haravoida ja mönkiä pihalla, jos jaksaisin. Kukkia tulee tänäkin kesänä aivan yltiöpaljon, jos nuo kaikki sirkkalehdille nousseet selviävät hyvästä hoidostani. Hyötykasveista puhumattakaan - onkohan kolmekymmentä lajia liikaa, mitä? Ei kai?
- Piirtää paremmin ja löytää ehjän hopeatussin. Mutta käsi kipuilee rankasti ja viivat menevät omia polkujaan, hopea tursuaa yli ja ohi ja kuvien sijoittelu paperille kangertelee kun olen aivan väsynyt. Silti tein yhden jutun, en hyvin mutta riittävästi.

Pari päivää ollaan ajeltu erilaisilla asioilla, ystävien ja tuntemattomien kanssa auttamisen merkeissä. Diakoniaa tien päällä, niin kuin. Viikolla vietiin ystävää lääkäriin ja nähtiin ihana lamppu- ja kattosysteemi heidän kotonaan. Tänään taas tutustuin palaneen kytkimen hajuun, olipa se kamala. Varoituskolmio jäi sille tielleen, mutta saamme sen takaisin korjaamolta - eräs pappa saanee melkoisen laskun hinausautosta ja auton korjauksesta ja toivon ettei se käy yli hänen voimiensa. Mutta täällä autoa tarvitaan eli korjattava on.

Kirpparilta löytyi kuudellakymmenellä sentillä aito matkamuisto. Eikä minun tarvinnut mennä Keuruuta kauemmas!

Veneen tyhjennyksestä vielä kuva, on se vaan metkaa.

Meidän Hanna sai tämmöisen tunnustuksen. Äitinä olen hurja ylpeä ja iloinen. Samalla haikea. Katselin noita vanhoja kuvia ja mietin mihin ihmeeseen aika kuluu, missä on se aukko johon se vaan valuu ja valuu. Tahtoisin kai ajan pysähtyvän, joskus.

On niin palju asjad mis ma tahaksin, kuid en unista sellest elust et kõik oleks korras. See oleks liiga palju. Tahaksin väikesed asjad. Nagu seisatada aeg.

Huutokaupassa

Olihan hieno kokemus! Keuruulla järjestettiin tänään antiikkikirppis/myyjäiset ja huutokauppa. Meille lähti mukaan suloisen Lomonosov-teekannun (samovaaria varten kun toisessa vaarissa ei ole ollut) ja jokusen muun tavaran lisäksi kaksi isoa laatikkoa erilaista kummaa tavaraa. Edullisesti tietysti, oliko 5 vai 7 euroa/laatikko! Kotona pengoin ostoksiamme ja varsinaisten tavaroitten seasta löytyi tämmöinen rasia ja Seitsemän veljestä vuodelta 1964 Gallen-Kallelan kuvituksin, Sarviksen astioita, Tupperia ja kivoja punaisia kulhoja. Kaikki hyvässä kunnossa. Myös punaisia jalallisia mukeja oli monta, niiden loppusijoituspaikkaa en vielä ole ehtinyt miettiä. Laatikoissa ne "varsinaiset" huudot oli vanha Ameriikan-karttakirja (1932 official paved road and commercial survey of the united states) ja isot patenttikorkkipullot joita olen katsellut kirppareilla sillä silmällä jo kauan. Me taidettiin saada uusi harrastus! Valokin tykkäsi vaikka lähtiessä oli ihan että ei, ja että ounou ja typerää. Hehee.

Tilaukseni Kiinasta saapui eilen ja hops! Kaikki huivit taisivat jo mennä ja tilasin äsken lisää. Olen vallan huono kauppias, unohtelen antaa tilinumeroita ja pyytää rahaa. Mutta ihania värejä, kirkkohuiviksi juuri sopivia, pieniä, kevyitä, huokeita ja hyvin päässä pysyviä. Viimeksi möin viimeisen omasta päästäni. On ilo tuottaa iloa ihmisille. Pieni tuotto joka näistä tulee, menee tsasounan hyväksi.

Antibioottikin on alkanut toimia ja astmalääke samoin (puhkuin vain 280 peffillä ennen kuin älysin mistä johtuu se hirveä uupumus, ainakin osaksi - pitäisi olla 420) ja olo on ihan kelvollinen. Kiitos sään haltioiden on jo leudompaa eikä kylmyys kiristä hermoja enää. Välillä oli oikein suurennuslasin kanssa etsittävä iloa ja kauneutta - onneksi sitä löytyi ihan läheltä, joka päivä.

Muista uutisista mainittakoon Downton Abbeyn taannoinen loppuminen (pitänee pian tilata se viimeinenkin tuotantokausi....), kummilasten luona taivaalle lentoon laskettu uuden vuoden kiinalainen lyhty ja pikkuisen Micaelan pikkuiset jalat. Ja niissä uudet ystävän kutomat pikkuiset sukat.

Meil on uus hobby! Käisime täna esimest korda oksjonis! Alguses oli et ei, meie ei mitte midagi hüüda... kuid juhtusgi nii et väga hea oli saagi :p