Palkittu olo :)

Soja muisti minua palkinnolla, jonka sisältö löytyy tuosta linkistä. Asiaan perehtyneet tietänevät miten onneton olen jakamaan tunnustuksia eteenpäin. Mielenkiintoista ja lystikästä tässä on tapa, jolla Soja kuvaili blogiani (minua?): "Tämän joudut kokemaan itse. Menen lukemaan Maahiskaa, ihastelen (sillä lailla kuin ihastellaan tienpientareen tylsyydessä terhakkaana kukoistavaa orvokkia), tulen eteeriselle tuulelle, mutten osaa kuvailla. Maahiskasta ei ihan saa kiinni ja se on ihastuttavan kiinnostavaa."

En ihan tiedä mitä ajatella mutta päätin olla imarreltu :P Saa kiinni - pitäisikö? miten?

Koska itse ehdin nykyään istua koneella vain hetkisen, tai ainakin blogin ääressä vain tiukan tovin, en osaa ajatella kuka tuntemistani blogisteista ehtisi jatkaa tällaisena keväthumauksen aikana tätä eteenpäin. Ne jotka ansaitsisivat tämän, ovat takuuvarmasti yhtä pihalla kuin maahiskakin. Kiitän Sojaa tästä ja kehotan lukijoita perehtymään seuraamiini blogeihin tuossa sivupalkissa :)

Siis ulkoilma on se josta elän nykyään, joskin kolme viime päivää olen ollut tiukasti sisällä siirtelemässä tavaroita paikasta a paikkaan ö - tetristä, tiedättehän. Makuuhuone on nyt tilava ja kiva! Olohuoneessa mahtuu olemaan! Olen kokannut villiyrttiruokaa ja värjännyt lankoja. Olen mummuillut (paraikaa kuin myös, Arnen isukki on Narvassa seppäkarkeloissa ja äiti yhä intissä, 90 km pyörämarssilla juuri oli kuulemma, valvojan ominaisuudessa tällä kertaa. Äitinä ihmettelee ja kunnioittaen hämmästelee mielessään tytärtään, joka pari viikkoa sitten oli joukkueenjohtajana ampumaleirillä... ampumaleirillä!!!)) ja hoidellut asioita, yrittänyt selvittää miten ihmeessä Keuruulle pääsee lääkäriin silloin kun tarvitsisi. Olen täytellyt vammaistukihakemusta ja sen jatkoa ja korotusta, olen ihan sekaisin kaikesta työstä enkä muista omaa nimeänikään välillä. Kotitontun paikka on Kurkipellolla yhä avoinna, anyone? Valkoisia huoneita/sohvaa/tyynynpäällisiä meillä ei vielä ole, mutta ei kaukana sekään päivä.....

Olen miettinyt myös paljon ihmisten välisiä kaunoja ja katkeruuksia, itse kun en näistä oikein tajua. Naiivina en tajua koskaan jos tulen loukatuksi - tahallaan tai tahattomasti, ajattelen vain että mikähän tuolla ihmispololla on hätänä. Tulin muutenkin pohdinnoissani siihen tulokseen että kaiken riidan takana on aina ja ainoastaan väärinkäsitys. Näin minun mielestäni enkä osaa sitä muuksi muuttaa. Jos ihmiset kohtaisivat toisensa ihmisinä... jos toisia kohdeltaisiin kuin itseä toivotaan kohdeltavan. Kaikkihan on hyvin yksinkertaista loppujen lopuksi. Kun vain uskoisimme toisiimme ja toisiamme ja lakkaisimme pohtimasta "mitähän tuokin tuolla tarkoitti". Väärinkäsitys on sekin, ettei kohtaa toista samanlaisena ihmisenä kuin itse on. Mutta mitäpä minä näistä, en itse ole todellakaan mikään mestari ihmissuhteissa - kiitos aspergerin.

Kuvia lähipäiviltä:

Kaverin mukaan piikkiohdake, juuri porisee väripadassa :)

Pikkuvyyhtejä myyntiin.... kivaa työtä!

Pihamme, tuo romunrakastajan taivas... haikeana muistelen puimakonetta, mutta onhan tämäkin kiehtovaa!

Aploodi Teatterin koirien Kalevalan tossuista sain vihdoinkin kuvia, siis ne tossut joita tein paritkymmenet tuossa alkuvuodesta. hyvin sopivat vai mitä? Esitystä en ole nähnyt enkä nekään, liian kaukana :( Mutta hurjan iloinen olen tästäkin! Kuvat näytelmästä Juha Sorri.

Nüüd olen liiga hõivatud kõik tegemiste koos (?), mul ei ole peas ühtegi eesti keele sõna :P .............. KEVAD!