Kirotushäriö

Viimetalven jälkeen on tapahtunut kummia. Olen aina ollut nopea ja tarkka kirjoittaja, nyt joudun katsomaan näppistä kirjoittaessani ja tulos on silti tällainen:

Aikomus on aloittaa perustusten tekeminen nurkkakiville viimeistään syksyllä ja paikka siunataan ennen työn aloittamista. Ensi kesänä meillä toivottavasti on hirret valmiina. kirjoitettu 8/11

Aikomus aon apoittaa perustusten temine nurkakivlille viimeistään syksyllä ja pakka siunatan emmem työn aloittamista, E nsi kesänä meiäl ontroivottavati jo ihrret valmnina. kirjoitettu 9/12

Tämän lisäksi minulla on vaikeuksia laskutoimituksissa sekä kuulemisessa (oikea korva). Yksnkertaiseen fb-päivitykseen tuhraantuu aikaa editoidessa, blogipäivityksistä puhumattakaan. Kovasti yritän kirjoittaa oikein. On tässä hauskuuttakin: hain juuri dysgrafiasta tietoa ja kirjoitin googleen jotta dysgfaria, ja jatkoksi vielä vasemman avopuolison toimintahäiriö.

Mutta jotan kivaakin. Samettikukkalanka on yhä ihanan vihreää!

Uued väljakutseid ootavad mind... kirjutamise raskusega pole tore, arvutamine ka on halb ja seepärast argielu on käinud raskemaks. Peaks siis pea magnetipiltid võtma, kui ma ei arsti juures nii meeldivalt tahaks enam käia.... Aga lõng, see on nii ilus!

Suomen kielen kauneudesta

Tämänaamuisen aamupyyhkeilyni jälkeen kävin jälleen miettimään eri kielien eroa. Tuossa Emännän Tietokirjan kappaleessa näkyy kaunis vanha kielemme arkiasussaan, kirjassa joka kuului ehtoisien emäntien käsikirjastoon sotavuosina. (Sisältökin on hieman toinen kuin nykyisessä sanakirjassa (jaa mutta eihän siellä edes ole aamupyyhkeilyä?). Entä jos tietokirjassa (=wikissä?) vielä lukisi kuinka kylmät pyyhkeet aamuisin karkoittavat pahat ajatukset?)

Minulle rakkaimman psalmin (104) voi ottaa toiseksi esimerkiksi. Miten suomalaiset, eestiläiset ja englantilaiset ilmaisevat saman asian?

Sinun vaatteenasi on kirkkaus ja kunnia, valo ympäröi sinut kuin viitta. Sinä olet levittänyt taivaan kuin telttakankaan ja tehnyt salisi ylisten vetten keskelle.

...austuse ja iluga oled sa ennast riietanud. Sa riietad ennast valgusega nagu rüüga, sa tõmbad taevad laiali nagu telgivaiba. Sa võlvid oma ülemad toad vete peale.

You are clothed with splendor and majesty, covering yourself with light as with a garment, stretching out the heavens like a tent. He lays the beams of his chambers on the waters...

Minun korvaani suomen kieli soi kuin musiikki. Suomen Kuvalehdessä oli juuri artikkeli kielemme köyhtymisestä ja unohtumisesta. Hauskaahan on naureskella vaikkapa vanhojen elokuvien korulauseita (jännittävällä intonaatiolla esitettynä!), mutta voisiko niistä oppia jotain?

Tänään on lapioitu polku tuonne saunalle (kylläpä sitä lunta riittikin!) ja paraikaa miehet siellä saunovat. Itsestäni en tiedä, josko tuonne jaksaisi kömmertää. Pian on ilta, odotan hetkeä kun saan käpertyä kirjan kanssa vuoteeseen, ja odotan aamua kun Arne tulee mummun luokse hoitoon.

Sinä panit kuun jakamaan aikaa, ja aurinko tietää laskemisensa hetken. Voisiko sen kauniimmin sanoa?

Mulle soome keel on täis ilu ja muusika, aga alati seda ei mäleta- ning oska! Oma keel on ka vajunud ja unustatud, saanud kitsas ja vaene. Oleks nii hea kuulda kuidas noored inimesed oskaksid midagi muud kui vandumine - või pooleldi inglise pooleldi plära... Aga eesti keel on minule armas ka, see on nagu mängimine ja õppimine ja unistamine tulevikust! :)