Näytetään tekstit, joissa on tunniste Keskiaikaa etsimässä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Keskiaikaa etsimässä. Näytä kaikki tekstit

tiistai 15. syyskuuta 2015

Aikamatkustusta

Viikonloppu vierähti keskiajalla mukavasti - pitkästä aikaa! Pyhällön Lintukodossa siis vietettiin paronillisia kruunajaisia (investituuraa) ja paikalla oli myös kuninkaallisia. Itse en ottanut siellä kuin yhden kuvan (tuossa yllä), joten luvan kanssa lainaan muutaman Tiina Hedda Juuselan ottamaa kuvan. Yhdessä mekin vilahdetaan.

Tätä pitäisi joskus kokeilla! Gergely Rakonczay opasti gobeliininkudonnan saloihin mutta en ehtinyt paikalle. Netistä löytyy esim. gobeliininkudontavideo "The Mystic Hunt of the Unicorn Tapestry".

Päävaiva on tehnyt minusta aika aran ja hiljaisuutta kaipaavan, joten vetäydyin lauantaina kahdesti päiväunille ja pois ihmisten keskeltä. Äänet sai voimaan pahoin. Onneksi oli omaa rauhaa majapaikassa. Mutta yksi hovi meni sivu suun, Valokin siellä joutui/pääsi kuninkaallisten eteen enkä ollut näkemässä.

Parasta juhlissa on iltajuhlien kauneus, upeat puvut, käsityöt, ja ihanat ystävät, ihmiset joita tapaa harvoin (paitsi FB:ssa) ja joiden kanssa on aina hyvä olla.

Viime tinkaan saakka ompelin miesten takkeja mutta jostain syystä niistä ei ole kuvia valmiina. No höh, en tiedä miksi - kenties oli minulla hiukan kiire..? Ehkä otan kuvia lisää lähiaikoina - tein myös pussihousuja ja tunikoita. Itselleni oli kaikki valmiina, ja hätävaraksi aikoinaan ommeltu kanervanvärinen villamekko osoittautui parhaaksi ikinä.

Yksi höperö juttu muuten huomattiin - ennen ei ole koskaan käynyt tällaista: Pysähdyimme kauppaan Lahdessa ja kylläpä ihmiset TUIJOTTIVAT, ihan oikeasti, vaikka tavallisesti suomalainen vain kyräilee ja vilkuilee varovasti. Mutta tämä pakolaisasia on saanut selvästi ihmiset pois tolaltaan kun tuijottivat avoimesti - että mitäs albaaneja nuo mahtavat olla. Ja miten ne puhuu selvää suomen kieltä :D Aivan kuin pakolaiset kulkisivat täällä kansallispuvuissaan....

Tervitused jälle keskajalt!

sunnuntai 23. elokuuta 2015

Suattaapi ramasta hiukan

Hämeenlinnassa oli kivaa vaikka oli pitkä päivä. Oltiin perillä vasta hiukan 10 jälkeen, etsittiin epätoivoisna rannekkeita ja maitokärryjä ja paikkaa ja lopulta kaikki järjestyikin. Musiikki kuului hyvin päälavalta siihen puun alle - valitsin meille suuuuuuuren hopeasalavan joka varjosti koko päivän, paria hankalaa tuntia lukuunottamatta. Työnäytöstä kävi katselemassa moni ja myyntiä oli mukavasti, ts. saatiin omamme pois ja vielä hiukan päälle - "omiksi" luetaan tehdyt ostokset: kirjoja, riimusauva, uusi miekka Arnelle, ja jotain muutakin mitä en nyt muista - ainiin mukaan tuli myös yksi melkoinen luu.

Ei oltu edes myyntimielellä liikkeellä, kunhan hengailtiin. Eli rahantulo oli plussaa. Sain myös käsistäni pois ihanan oranssin viikinkitakin alun jota en ikinä saanut valmiiksi, ja perhe vaurastui kahdella törkeän isolla PianKeran kahvimukilla keskiaikakäyttöön.

En päässyt seuraamaan muita esityksiä kuin Greenrose Fairen keikkaa ja yömyöhäistä tulishowta hiukan. Mukana oli meidän kahden lisäksi Nilla, Valo ja Arne - onneksi Nilla hoiti Arnea niin säilyi jonkinlainen tolkku hommassa. Alue oli niin iso että sen kiertäminen kerralla oli mahdotonta jos meinasi hoitaa omaa puotia samalla. Näin vain muutaman tutun kojullaan, ja jokunen muu kävi moikkaamassa onneksi meitä omallamme. Yksi esitys tuli ihan luo; Rae (Milla Kurronen) tasapainoili kukkapurkki päänsä päällä ihan viereisellä penkillä. Ja kuulimme Räikän lauluja läheltä kun kiersivät aluetta, ja kahdesti kohokohtana oli kahvikärry.

Linnanpuiston ruusut oli upeita, ja kuumailmapallokin näkyi (siitä en saanut kuvaa) ja järvellä suhasi eestaas moottorikäyttöinen "viikinkilaiva" sekä ökyrikkaiden jahdit - ja kaksi hassua seisaallaanmelojaa. Otin ihan luvattoman vähän kuvia, kun helle pehmitti pään ja muutenkin kännykkä alkaa olla ihmeen hidas, kamera ei aina aukea tai kuvankäsittely liian hidasta ja masiina menee kiinni kokonaan kesken session.

Lapsi kannattaa laittaa aina töihin jos itse ei ehdi päivystää - mutta siitä saa osakseen Silmäyksiä....

Puun alla kyyhötti oletettavasti Aragorn, eikun Nillahan se uudessa puvussaan.

Ennen lähtöä oli tosiaan hirmuinen kina itsen kanssa että minkä vaatteen laitan, ja päädyin sitten siniseen mekkoon. Olin jo valitsemassa miehen kirjaileman hääpukuni kun tuli joku mystinen este. Ainiin, se juttu että yhtäkkiä tuli palava halu alkaa ommella lisävaatteita sen kanssa ja sitten tajusin siinä olevan liian suuren kaula-aukonkin. Miettiköhän Eevakin laittaako viikuna- vai omenapuun lehden? Miten voi olla niin vaikeaa? Päässä oli nyt sitten helmiliina ja ohimorinkulat - ensin meinasin jättää silmälasit pois mutta olisin saanut vain entistä ehomman migreenin. Ei ne rinkuloitten kera sitten niin paljon kolisseetkaan. Kevyt mekko taas takaa helpon vessakäynnin - se ei ole vähäinen asia. Tämän yhteydessä voin vielä kiittää linnan henkilökuntaa illan Erityisjärjestelyistä asian suhteen - loistavaa ja ystävällistä palvelua. Kannatti kysyä. Niin ja lisäksi joku talkoolaismies (oletan) kärräsi meidän kamat paikalle kun tulimme - takasi toki sillä nopeimman tavan saada kärry omiin töihinsä eli puunhakuun. Seuraavana Pajan ostoslistalla onkin maitokärryt, katseenkestävät.

Nyt on koko päivän väsyttänyt ihan hirveästi, sain kuitenkin tiskattua. Ei jaksa edes järvelle. Aamulla oli niin jykevä kohtaus että yritin viittoa käsillä jotta joku hakis mulle jääpussin mutta ei auttanut se. Kun en saanut sanottua. Eilen oli vain yksi kohtaus (aamulla) mutta nyt tuntuu että kohta taas mennään.

Ma kuulsin et Tallinnas on Karnaluks lähedal (sest ma ei ole kunagi seal käinud) väike kauplus mist saab osta ilusaid "keskaegset" paelad, aga ei tea selle nime. Kui keegi teab, palun andke mulle teada ka :) Kusagi keskpaigal sadam-Karnaluks vahel?

torstai 20. elokuuta 2015

Au, au ja au - eestiksi: kunnia, kunnia, kunnia....

Olen ollut muka touhussa niin paljon etten ole jaksanut kirjoittaa. Totta toinen puoli, toinen puoli onkin sitten migreenin syytä. Tämä vaan jatkuu. Häntä pystyyn, lippu korkealle jne. Kuljen tsasounalle iltahämärissä ja jupisen että au, au, au - onneksi se tarkoittaa viron kielellä "kunnia" - "Au olgu Isale, Pojale ja Pühale Vaimule". Juuri äsken ilahduin kun löysin viikonlopuksi markkinoille huivin joka ei satu. Itse asiassa se on silitysliina, semmoinen litunen ruppana kangassuikale jonka saa kevyesti solmittua niskaan ja nostettua neulan kanssa päälaelle. Harkitsen vakavissani sen tärkkäämistä. Vanha kunnon kaurikotilo-povoynik ei käy, se painaa. Olemme yhden päivän työnäytöstämässä Hämiksessä, enempää ei jaksa. Ja on luvattu helteitä (ja trombeja!) - minkä mekon valitsen? (Sellaisen jossa painoa helmassa ettei tuuli vie?) Olen tehnyt jopa lautanauhaa työnäytöstä varten - tuollaista punavihreää kivrimiä, josta ei uskoisi kuinka paljon päänvaivaa siitä sain. Että pää ei osannut mutta kädet muistivat mitä tehdä. Se tuntui aika uskomattomalta - kaikki se ryhmittäin kääntely meni lihasmuistista. Mutta vain yksi oinaansarvirivi, kahteen en uskaltautunut vielä. Ei tuo kestä kauheasti lähempää tarkastelua... mutta nautin sen tekemisestä. Siihen olisi pitänyt ottaa vaikka joku tumma lanka reunustamaan kuviota, mutta hämärissä kun laittelin lautoihin niin oranssin ja punaisen väriero ei ollutkaan riittävä päivänvalossa.

On juhlittu lisää, Valo täytti 12 vuotta. Kun kysyttiin lahjatoiveita, sanoi että se Ikean lamppu. Kysyttäessä "mitä muuta -" vastasi jotta
"- varsiluuta". Olihan se sitten ostettava, tokihan tsasounan isännöitsijä tarvitsee luudan! Luuta toimi eilen myös ripidinä, kun kirkolle eksyi öttiäisiä. (En ole ikinä nähnyt kirkoissamme käytettävän ripidiä - se on hupaisa tavara!)

Uspenien juhlaa on vietetty kotioloissa ja käytiinhän me Kolhon kirkossakin liturgiassa, ollaan toimitettu joka päivä tsasounalla jotain ja keskiviikkoiltaisin ehtoo- tai hetkipalvelus. Tuntuu niin hyvältä mennä sinne iltamyöhällä, sytyttää tuohukset ja muistella kaikki muisteltavat. Usein luen iltarukoukset viron kielellä, hyvää harjoitusta samalla.

Meillä on uusi perheenjäsen - ihkaoikea sohva, sellainen upottava ja houkuttava! Ja toinenkin uusi perheenjäsen tupsahti: kangaspuut! Tulisiko joku kertomaan mulle miten ne laitetaan - Valo tosin osasi koota ne oikein (kuvassa väärin).

Lapsuuteni mantra: a-böö, c-hal, ham-kao, kap-lum, lun-pop, por-suo, sup-ö! Siitäs saitte, epäilijät - se on olemassa!

Nädalavahetusel meie lähme Hämeenlinna keskaeg turule. Mõtlen milline rätik või sall oleks hea minu vaesele haigele peale. Nüüd on siis rätik peas, vaene seegi, kuid kerge. See on minu "triikimisrätik" millega teen pressitud voldid (???) :D

sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Kynttilänvaloa, siskonpetiä, vanhoja uusia tuttuja

Kotona jälleen, paluu keskiajalta sujui rauhallisesti enkä edes halkiintunut! Oli kivaa, hieman ujostutti ja olin vähän pihalla ajoittain. Helmiä en päässyt tekemään kun käsi alkoi täristä taas omiaan, elän tosin toivossa että piakkoin pääsen harjoittelemaan ihan kotioloissa tätä hienoa taitoa. Mutta otan tärinälääkkeet ensin. Yöt nukuin paremmin kuin kotona, vaikka meteliä riitti - ehkä se olikin se syy? Kotona kuulee ajatuksensakin ja pään huminan liian hyvin. Mutta mikäs oli nukkuessa - ristin juurella :D Mietin josko olisi pitänyt ottaa tuosta jotain reliikkiä tsasounaan, hmmm...

Magdalen opetti, ja Ville teki minulle nuo helmet. Ihana synttärilahja!

Suuri osa keskiaikaharrastuksen viehätystä on Kauniit Asiat. Tässä esimerkiksi kirjailuja. Ja hienoja pussihousuja. Minun papukaijanikin valmistui, siitä ei ole vielä kunnon kuvaa. Villen tunikaan tein vielä torstai-iltana nauhaa, huh. Viime metreillä taas. Valo ampui hieman jousellaan, mutta nuolia oli vielä liian vähän, niitä käydään tekemään seuraavaksi.

Kotiinpaluuta säesti toive päästä oitis metsään ja järvelle. Hyvin toivottu! Päivän saalis oli kaksi korillista sieniä, puoli ämpäriä puolukoita, 30 ahvenaa ja 10 särkeä. Kehnäsienestä tein ruuan tänään, sieniä on kuivumassa kaksi kuivurillista, puolukat on perattu ja kalat fileoitu - ja pikkukaloilla lepytelty kissat. Oikein nauratti järvellä kun kalaa vaan tuli ja tuli.

Tapasin pitkästä aikaa ihmisiä jotka olen tuntenut joskus ja uusia kivoja tuttavuuksia tuli myös. Mietin vaan siellä kuinka ihmeen vaivattomasti ihmiset jutella porisevat keskenään - kuinka se tapahtuu?

Tervitused keskajalt, ja siis metsast ja järvelt ka. Soome metsad on seeni täis!

edit: narrasin! On kuva papukaijasta!