Inhorealismia

Nyt loppui kaunis blogi.... eikun laitan nämä kuvat tähän jos ken miettii mitä se akka valittaa, eikö jokainen vähän turpoa öisin. Kuvat otettu n. klo 2, 4, 6 ja sitten parin tunnin pystyssäolon jälkeen. (edit. Viimeisen selfien otin tänään 5.9. aamukolmen maissa)Nousen istumaan ja hiukan kävelemään että saan hengityksen kulkemaan paremmin ja silmiä auki. On muuten tosi vaikea ottaa selfietä kun silmät ei aukea. Nyt kello on 11 ja tuntuu että silmät alkaa olla oikeasti auki. Ja tämä turvotus siis kerääntyy päivän mittaan niskaan, päähän (päänahasta saa otettua kiinni!), silmiin, kaulaan, hartioihin ja niskanuppiin (kyttyräselkäefekti taattu) ja yön aikaan lihasten rentoutuessa neste läismähtää sitten vapaaksi ja kipu esimerkiksi silmissä on todella kova. Päivällä en käy edes kunnolla pissalla enää, sitä ei riitä - siitä toisesta asiasta en sano mitään muuta kuin että elämä on aika kovaa. Mutta miksi kaikki tämä, en tiedä! Oli lohdullista kuulla labrojen olevan kunnossa, mutta mistä apu? Fysioterapiasta toivon paljon, muuhun minulla ei olisikaan varaa. Lymfahoito olisi upea juttu, mutta kuka hoitaa ja missä, missä ei tuoksuisi mikään?

Laitan nyt lohduksi jonkun kauniinkin kuvan. Museojuttuja, metsää, Punnosen talolla otettuja kuvia taiteilijaseuran kirpparipäivänä kauan sitten... Aiheena ruskea väri.

Nüüd on väga kole ja inetu jutt, kuid ma tahan näidata et minu pea on öösel nagu milline kerakala.

On ollut...

... kiiltokuvien irrottelua Villen vanhoista tarra-albumeista (pakastin/hiustenkuivaajasysteemillä). Mietin sattuneesta syystä vaskulaaridementiaa. Mietin sisartani jolla keuhkokuume, on sairaalassa, häntä olisi tarkoitus mennä tapamaan pääsiäisen jälkeen ja mietin mitä jos elämässä on joskus jokin asia auttamattomasti liian myöhässä. (Mutta eikö olekin pornahtava intiaani tuossa - mieleen tulee vallan P. Sebastian variaatioineen....huh!)

... lauleskelua tiskatessa. Paljon lauleskelua. Uusia kappaleita, uusia tuttavuuksia joita en ikinä luullut kuuntelevani. Eräänä aamuna heräsin nälkään kello neljältä, leipää leivoin kuudelta. Hellan takana viikinkipariskunta jota en ole vieläkään ehtinyt viimeistellä.

... asiakkaita, mieluisia, mukavia. Muhametti ja vuori-juttuja siis. Kun me ei mennä edes Lasaruksen lauantain myyjäisiin tänä vuonna. Palmusunnuntaina mennään kyllä Jämsään asti kirkkoon, kun on vähän kanttorinkyydityshommia - mukavaa! Viime sunnuntaina olimme isä Aleksanterin läksiäisissä Jyväskylässä. Meille rakas perhe on nyt muuttanut Joensuuhun mutta toivottavasti nähdään, kun ajelevat toisinaan ohitse - siis niin etteivät vaan ajelisi ohitse!

... myös lumisadetta ja harakoita, tikka ja pikkulintuja, vieras punainen iso kulkukissa, ja katselen ikkunasta aurinkoa, lumen sulamista, kasvihuonetta joka odottaa. Katselen kauriita, jotka kulkevat sivistyneesti tietä pitkin. Kirkkohame on saanut kyytiä kovasti, viihdyn siinä parhaiten kaikista asuistani nyt. Iitin pukua en saa ihan terään pääsiäiseksi, mutta ainakin punahame ja ihana paita lähtevät yökirkkoon (ellen lihoa poksahda kortisonista siiheksi).

Elu on siin, nii nagu elu on.

Väsynyt, taas, hieman suruisakin mutta ei siitä sen enempää

Mie oon tattis. Vähän on puhti pois. Laulutunnilla meni sentään keskiviikkona mukavasti ja sain uuden laulun: "Harvoin tarjolla"

Torstaina käytiin sairaalassa Valon allergiatesteissä: koivu, leppä, timotei ja hevoinen. Kananmuna ei antanut mitään tulosta, mutta siitä tuleekin suolisto-oireita, ja pippuri samoin ei näkynyt, mutta se onkin limakalvoilla eri juttu. Selvisi sentään jotain, aika paukamin vieläpä.

Kortinpeluuta meillä on harrastettu iltaisin...

... ja päivisin oikeita hommia, jos jaksan. Löysin täsmälleen oikeat emalit tähän työhön. Englannista. Tuo panagia pitää siis korjata. Kuvassa värit ei ihan nyt toistu, mutta ne ovat juuri sitä mitä pitikin, nuo tiplut. Oikeasti teen hirmu vähän mitään hommia, ei jaksa. Kortisonit on nyt olleet viikon pois. Ja vähensin niitä koko tammikuun muutenkin. Oikean käden pari niveltä on tulehtunut.

Sain Iitin kansallispuvun! Laitan parempia kuvia joskus. Tämä on ihana, siis IHANA!

Ennenkuin pääsen tekemään Iitin tykkimyssyä ja taskua, korjaan kotiseutuhameeni. Helmaa on aika paljon.

Ville teki malakiittiriipuksen, hopeakehys. Ja vielä tarkennan: kaikki hopea tehdään alusta saakka omin käsin, puhdistamalla vanhaa hopeaa ja seostamalla ja rakeistamalla, valamalla ja valssaamalla ja vetämällä ja takomalla... Meillä ei käytetä mitään valmisosia, ellei ole ihan tasan pakko - esimerkiksi lukkolaitteita joskus ostetaan tukusta, ja ketjuja. Mutta itse korut on ihan oikeaa käsityötä. Ei siis valmiskehyksiä näissä. Näitä riipuksia saa tilata eri kivillä, hintaa en vielä osaa sanoa kun ei olla ehditty ajatella.

Tätä olen puhdistellut ahkerasti, kaikkia ajan jälkiä ei ole tarkoitus poistaa.

Pihalla on sokeripalalinna. Onko se pulmua vai sirkkua, en tiedä. Sitä on ollut mukava tehdä.

Siin on jälle üks väsinud naine - on liiga palju, liiga palju kõik. Kuid ma sain nii ilus kleit, Iitti naise rahvarõiva, vajab veel "tykkimyssy" (selline kaunis väikene pits ja siidimüts, ei tea see nime) ja ilus tikitud tasku.

Kasvimaa nukkuu pian

Viime talvenahan kasvimaa ei saanut unta, keräsin tammikuussakin yrttejä sieltä. Nyt nostin unohtuneet daikonit (retikka), hamusin sinapinsiemeniä varten nipun kuivuneita puskia ja murhemiesnä kiskoin irti myös suuret samettikukkapuskat jotka viime yön pakkanen lannisti lopullisesti. Sitä tuoksua! Retikat tosiaan unohtuivat minulta tykkänään, saa nähdä voiko niitä syödä lainkaan... mutta kokeilen raastetta ja marinointia. Kuunliljat muuttuivat upean läpikuultaviksi pari päivää sitten, ja krassikapriksiakin pääsin tekemään - kauniita asioita! Vihreät tomaatit hokasivat viimeinkin ryhtyä kellastumaan kuten pitää, pidin niitä kylmälaukussa. Illalla keräsin sieltä pois valmiit, nyt syödään tomaattia oikein urakalla.

Viime yö meni pääkivussa, samoin aamupäivä, olin aika surkeana. Nyt helpottaa hiukan kun triplalääke alkaa tehota. Niskassa on kuulemma kyfoosi ja juuriaukkoja kaventunut tai jotain. Lääkäri yritti soittaa mutta puhelimeni oli kuulemma varattu koko ajan - eikä muuten ollut. Ei merkkiäkään että olisi soitettu - tätä on käynyt ennenkin ja se on omituista. Tärkeät puhelut vieläpä! No fysiatrille tuli lähete ja silleen. Kestänkö jonossa sinne saakka jää nähtäväksi. Mutta joillakin menee vielä huonommin:

Hyviä asioita (jotka tosin tekivät päänsärkyä kun piti katsoa alaspäin) silti tapahtuu: sain eilen valmiiksi ehtoollismaljan kultauksen ja se palvelee jälleen alttarissa. Mutta työtahti? Laskin kymmenen tuntia kahden viikon aikana, sen verran pystyin tekemään. Kaikkiaan tuohon meni kai 15 tuntia monine puhdistuksineen, kiillotuksineen ja tietysti kolmine kultauksineen. Jos olisi semmoiset altaat ja nesteet kuin konservointilaitoksella niin olisin tehnyt ehkä nopeammin? Mutta työ oli niin palkitsevaa ja hei, oikeasti haluaisin tehdä juuri tätä! Miksi vasta nyt keksin? Ja opin sen sähkövekottimenkin käytön!

Veel peab ütlema, et Indrek Hargla raamatud on tõesti head, aga kuidas ma võiksin rääkima õppida...?

Takaisin sorvin ääreen...

... tai niinhän mä luulin. Odotan tässä hopealevyä, se ei vaan valmistu - sen sijaan ladossa pamahti salpietarihösseli. Huoh. Alkemia ja sen sellainen ei aina ole kovin turvallista. Mutta olen siivonnut vaatekaapit, pakannut talvikamppeita ja voivotellut hirveää määrää huiveja joita minulla on - ja vain yksi kaula ja yksi pää.

Viikonloppu meni mummuillessa mutta arki toi mukanaan kelan tyhmiä päätöksiä. Onneksi olen iloluontoinen ihminen ;)

Tänään EPL Haapamäellä Lainan kotona, migreeni on nyt kestänyt kaksi päivää mutta yritän jaksaa. Kortisonikuurin jälkeen olikin vähän aikaa aivan ihanaa ilman kipuja. Eilen korjasin ihanat pääsiäiskäädyt, tänään pitäisi sahata päätä ja kättä... Munia olen värjäillyt solmioilla, pitää saada lisää solmioita vissiin jo.

Päätin kivusta huolimatta ja senkin vuoksi pukeutua eri tavalla. 60-luvun aito kukkajakku on ihana! Ja muutama päivä sitten päätin ottaa suureen janooni seljankukkamehua. Kummasta pullosta lorautinkaan tujun "mehun"...kumma kun selja maistui aivan sitruunalta?

...pea valutab jälle :( Eesti keel on aga meeles, öösel lugesin "Usk ja elu"-ajakiri.

Alakuloa mutta kivaakin

Olen ollut aivan uupunut mutta netissä minussa näyttäytyy useammin hauska puoli. Totuus on toinen. En ole jaksanut mitään, edes kotihommia, edes kutomista, en mitään kivaa. Migreeni on tullut takaisin voimallisena, pahoinvoinnin kanssa.

Eilen olin gynellä ja fysiatrilla sairaalassa. Iso leikkaus on nyt totta ja edessä, lupauduin siihen ja molemmat lääkärit olivat kivoja ja ymmärtäväisiä murheitteni suhteen. Ensi viikolla on kuntoutustutkimukset. En ole kovin toiveikas että ne mitään hyödyttäisivät Kelan suhteen.

Mutta kuvia. Kävin kerran rannassa kävelyllä.

Kirjastossa oli neuletapaaminen, pääsin taas. Kirjaston rannassa hauskasti lamppu teki puusta pyörylän. Neulon yhä pinkkiä pikkutytön takkia, se valmistunee ensi jouluksi....

Lamppuja palaa eikä jaksa ostaa ja vaihtaa uusia. Hellan päälle hommasi tuikut, niiden valossa laitan ruokaa. Eipä sähköt sirise korvissa! Apualtaan hanat jäätyivät, niitä johtoja ei ainoina ole vedetty sisäkautta. Ja kun avautuivat tulikin hanoista aimo annos rautahilettä. Huh. Ennen tuota moskaa tuli mustanmustaa mönjää litrakaupalla. Hyvä puoli jäätymisessä siis, hanat ja putket puhdistuvat - hetkeksi.

Taannoisessa käsityöläisten tapaamisessa meitä illan isäntiä lahjottiin ihanasti: Saviklaneetin Atta Uotilan kirjasta taiteiltu laskunsäilytin (mikä näitten nimi on?) jossa nyt postcrossing-kortteja, Minttumaan magneetteja, Nukkeset&Rusakon ihanat puput ja Spirraalin sydän :)

See talv on liiga pikk mu jaoks.