Vilkasta elämää taas

Meillä on käynyt vieraita niin talo pysyy melko siistinä. En muista keitä kaikkia onkaan ollut kahveella, mutta ainakin viikon on ollut paikat suhteellisen putsiksessa. Itse olen hieman - siis hieman - paremmassa kunnossa kun kipulaastareita on lisätty, mies taas potee kipuja ja huonoa oloa vatsavaivastaan joka tuli ilmi tähystyksessä (raukka sai semmoisen synttärilahjaksi...) joten ollaan kiitollisia ettei lunta ole satanut kolattavaksi asti - vaikka kevätkin näytti jo välillä koittavan. Aijuu nyt muistan - ensin kävi ystävät synttärikahvilla maanantaina, keskiviikkona oli pappi, kanttori ja yksi ystävä samoilla asioilla ja toimitettiin pieni kiitosrukoushetkikin. Eilen kävi asiakas perheineen hakemassa sormukset. Näin se muisti palailee kun saan sytykettä tuonne ajuun - iskusana oli nyt "synttärit". Ja se lumen kolaus, sitä ei kumpikaan meistä voi nyt tehdä.

Otto on ominut tuon altaan, minkäs teet. Apuallashan se vaan onkin... Meille on ilmestynyt myös hirveä hämääjä-kissa, se näyttää ihan Otolta istuessaan keittiön ikkunan takana ja kun menen päästämään sen Ottona sisään se loikkaa maahan ja pakoon - ja meidän kissat pääsee vihdoinkin sisälle.

Tänään oltiin Isossahiekassa (seurakunnan leirikeskus) jossa vietettiin vastaanottokeskuksen perhepäivää. Harmi kun olen niin ujo, kasvoista kasvoihin. Mutta oli kivaa. Ortodoksina luterilainen tapa hoitaa rukoushetkiä on yhä hieman kummallinen, mutta lienee tullut tutuksi siellä olijoille ja se on hyvä. Pieni rukoushetki toimitettiin suomeksi, arabiaksi ja farsin kielellä. En kuvannut kuin yhden pikkuisen auringonpaisteen kun kännykästä loppui akku. Mukava oli nähdä pieniä etelän lapsia luistimilla, kelkoilla ja suksilla aurinkoisena päivänä suuren järven jäällä. Pulkkamäki oli meidän lasten suosikki. Olisi kiva voida osallistua enemmänkin, mutta rajoitteet on nyt tällaiset ettei voi. Ne lapset siellä - kuinka kauniita ovatkaan! Tytöillä joillain lähes vyötärölle ulottuvat pikimustat tuuheat kiharatukat!

Pyhän Andreas Suuren katumuskanonit luettiin neljänä iltana tsaosunalla ja niiden loppuessa tuli niitä ikävä. Sain laulaa ihan kunnolla, sekin tuntui hyvältä. Päivittäinen katismoitten luku jatkuu, huomenna siitä vapaapäivä. Kuvassa Ville tarkastelee nuottejani.
Muusta paastosta en virka, mutta ruokapaasto mäni oitis pepulleen kun saimme hirvinakkeja jotka vahingossa sulivat kun laitettiin jääkaappiin pakastimen sijasta. Olen muutenkin vapautettu ruokapaastosta, mutta vähennän minkä voin. Tuntuu pahalta kun kaapissa on liikaa syötävää - eilen jouduin tekemään isoja annoksia ruokia kun muutakin oli sulanut. Voihan niitä toki laittaa pakkaseen. Mutta kun ei ole kunnossa että jaksaisi laittaa - suunnitelmia on ja paljon hyviä aikomuksia.

Läinud nädal on olnud väga sosiaaltsine, palju külalisi, ja täna olime vastuvõtukeskuses perepäevas. Ilus talvine päev, palju lapsed, rõõm ja minu silmalem nii kaunid inimesed. Nende lood on absoluutne rasked, meie ei süüda kujuta ette, mis on nende kannatused olnud. Rahu ja armu neile.

Keskiviikko on ehkä päivistä paras

Tietysti senkin vuoksi kun arki kallistuu jo viikonloppua kohti, mutta siksi, että tsasounalla toimitetaan varmasti palvelus. Tänään se oli ehtoopalvelus, vain me kolme oltiin paikalla. Mietin mitä voisin sanoa rukouselämästäni tsasounan valmistumisen jälkeen, kuulostamatta hölmöltä tai ylenpalttisen hurskaalta. Ylipäätäänhän tästä ei ole tarvis puhuakaan. Mutta minua se on helpottanut valtavasti, auttanut ja kannustanut.
Että on paikka johon voi sulkeutua muistamaan esirukouksin läheisiään ja myös kaikkia muita; esirukouspyyntöjä tulee usein. On hyvä muistaa kaikkia hädässä ja ahdistuksessa olevia, niitä jotka rakastavat meitä kuin myös niitä jotka vihaavat meitä. Rukouksissa on kohta:
"Herra, joka ihmisten sieluja rakastat,| sinä rukoilit ristiinnaulitsijasi puolesta | ja käskit palvelijoidesi rukoilla vihollisten puolesta. | Anna anteeksi niille, jotka vihaavat meitä ja tekevät meille pahaa. | Nöyrästi rukoilemme sinua: | Johdata heidät kaikesta pahuudesta ja vilpistä veljesrakkauteen ja hyvään elämään, | että me yksimielisinä ylistäisimme sinua, ainoaa ihmisiä rakastavaa."

Tässä ajassa tälle rukoukselle on annettava aivan erityisesti mahdollisuus.

Lumi on sulanut melkein kokonaan, on jälleen pimeää ja märkää - eilen kuitenkin kaivoin huopatöppöset käyttöön, toiveikkaana. Talon lämmitys on helpompaa tietysti taas - hetken aikaa.

Jos lämpöä jatkuu, viemme verkot taas veteen - tällainen kun oli yksi viimeisimpiä saaliita.

Lasten kanssa tuli piirreltyä taannoin (Gandalf on mun piirtämä, merenneito Arnen, malli-Klonkku mun ja Varsinainen Klonkku Arnen), ja leivottua sikaiso pulla Valon kanssa (joka myös intoutui höröhampailemaan), ja lumiukko on Nillan tekemä ensilumen päivänä.

Päivän naurut:

Rõõm on vaja iga päev, ja palvetamist vaja on ka. Meil on onn elada siin maal, mis on rahul ja vabadus. Aga pole lihtne, juhatuse uued kavatsused on ebaõigused, ma ei tea mist need lollid tulevad ja miks nad on nii teadmatud tavalise inimese elust. Ma ei ole neile minu hääl antanud. Aga elus oleme, naer ka ja ilusaid asjad teevad rõõmsaks iga päev. Carpe diem!

Kauneutta, valoa, iloa....

Sitä saa nyt oikein etsimällä etsiä enkä vissiin ole ainoa joka miettii miten viime torstaina voikin olla vielä niin helppo uskoa hyvään. Mutta ei auta pelätä eikä hautoa murheita.

Aurinko on silti noussut ja antanut toivoa. Joillekin se on nyt maailman vaikeinta - että se yhä nousee. Että aika vaan kulkee eteenpäin vaikka kaikki on pysähtynyt.

Syksyinen luonto kuitenkin tarjoaa ihmeellisiä värejä ja muotoja lohdutukseksi, jos vain jaksaa katsoa.

Pihatie aamulla usvassa ja hirmuisen jättimäinen vuoden ennätysssaalis suppismetsästä...

Pajalla ja yläkerrassa valmistuu kaikenlaista kummaa, vaihtelevia nämä meidän työt!

Eilen tuli semmoinen migreenikohtaus ettei aikoihin - meni pari tuntia ennen kuin tajusin sen olevan migreeniä. Näkökenttään ilmestyi ennen kipua kirkas ja teräväkuvainen pallo, ja sen ympärillä kaikki oli suttuista ja jotenkin mosaiikkimaista - tai niin kuin kaleidoskooppi. Viimeksi oli tämän tapainen kauan sitten. Sanoivat teekoossa, että kannattaa tulla sinne jos toistuu. Vieläkään en ole ihan eilisestä toipunut. Yritän tässä kuvassa näyttää millainen se oli - mosaiikkimaista en oikein saa toteutettua.

Maailma rahu on habras asi. Ma palun Jumala käest armu ja jälle armu meile kõigile. Õigeusu kirik palvetab ka kurjategijate eest, mis ongi keeruline ja väga raske - on lihtne mäletada neid kelle on meile armsad.

Yritys keventää ja reipastua

Ajattelin etten jaksa ajatella enää maailman tilaa ja suodatan uutisia tai en lue niitä lainkaan, vaan eihän tuo helposti onnistu. FB on täynnä kurjia uutisia, sekin. No mutta. On kuitenkin pakko pitää toivoa ja rukousta yllä. Migreeni on hiukan vähentynyt estolääke Triptylin myötä, mutta eilen oli kaksi kohtausta kuitenkin. Tänään ei ole vielä ollut. Voi miten odotan sellaisia päiviä kun ei tarvitse pelätä ja miettiä tätä.

Ompelen pussihousuja kaksista vanhoista pellavahousuista Valolle, tulevan viikonlopun investituuraan. Miten voi olla mahdollista, että leikattuani kahdet pellavahousut kaitaleiksi saumoja pitkin on yksi kaitale leveämpi kuin muut? Sitä voin ajatella. Muita käsitöitä en ole vielä paljoa tehnyt. Lautanauhan laitoin kehikkoon ja kokeilen autossa kutomista. Suunnittelin pienoisen rannekorun pienoiselle vauvalle, josta kohta enemmän. Ville solmi helminauhan ja kaiversi pikkuisen siiven.

Lauantaina minusta tuli pienen Micaelan kummi, ei sylikummi kun oli luterilainen kaste, mutta kummitus kuitenkin. Voi mikä vauva, veljenpojan pieni prinsessa! Katsokaa nyt, eikö ole ihmeellinen.

Eilen oli Keuruulla liturgia jonka jälkeen meillä kirkkokahvit ja rukoushetki tsasounalla. Mukana oli myös etiopialainen Gennet, jolta saimme tsasounaan kauniin puuristin ja etiopialaisia tuohuksia. Ne ovatkin vallan erilaisia kuin suomalaiset :)

Liturgiassa muuten laulettiin ns. muoviliturgia, eli ap Paavalin kokoamasta/sovittamasta liturgiasävelmistöstä piti päästä jyvälle pikavauhtia ja onnistuihan se ihan melkein hyvin. Ainakaan kanttori ei moittinut pahaksi. Meillä on se levylläkin, sen sain edesmenneeltä igumenia Marinalta kun viimeisen kerran tapasimme.

Tuntuu, että on tapahtunut paljon kaikenlaista mitä vaan en muista kun en joka päivä ehdi tähän koneen ääreen.

Ystävät kävivät auttamassa etupihan marjapuskien kanssa ja toivat tullessaan valkoherukoita. Valo teki kaalinlehtiasun. Ja vesisammiosta oli tipahtanut pois se kiipeilykeppi, löytyi pieni sisilisko hukkuneena sieltä. Nyt lisko saa ylleen hopeaa. Surullista mutta samalla uuden alku.

Onkin ollut aika kirkollinen viikko, tiistaina olimme tosiaan Jyväskylässä kirkkovuoden alun liturgiassa, lauantaina luterilaisessa kastetilaisuudessa ja eilen taas liturgiassa ja rukoushetkessä. Ja iltarukoukset lisäksi tsasounalla. Tämä elämä tuntuu hyvältä. Huomenna on jälleen juhlapäivä, Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian syntymä.

Kissoista vielä sen verran että voivat hyvin ja erityisen paksustikin, ainakin Lordi. Yöt alkavat olla kylmiä ja pian ne on pidettävä sisällä, missä herättävät aamuneljältä availemaan ovia. Tuskin maltan odottaa...

Maailm on kurbust täis, kuid on vaja usalda, paluda Jumala armu inimeste ja maailma peale.

Tolokutonta kuumuutta ja hulluutta

Mistä tätä nyt piisaa? Miten se menikään se kesäkuu, eikös se ollutkin ihan hyvä? Ai niin kasvimaa ei kasvanut silloin, nyt kasvaa jos vain vettä riittää kaivossa. Mutta hei, voisin ottaa järven rannan helmasta kiinni ja kiskoa sitä lähemmäs kotia? Eilinen pulahdus Pikkuhiekan linnunmaitoiseen veteen oli taivaallista. Tänään en jaksa tehdä edes ruokaa, aamulla oli Lidlissä ihanan kylmää pakastealtailla. Jos ei kuumuus sattuisi niin olisi varmaan helpompi kestää tällaista ylellisyyttä. Ja jos olisi se uimamahdollisuus tuossa äärellä! Puutarhaletku kyllä on.

Maailman uutiset huolestuttavat aina vaan enemmän. Laitoin FB:iin profiilikuvaani arabialaisen kirjaimen N: selitys kopioituna kaverilta yksinkertaistettuna: "Arabian n-kirjain jolla viitataan myös kristittyihin ("nasaretilaisen" takia). Tuota kirjainta on ISIS merkinnyt Mosulin kristittyjen kotien ja rakennusten seiniin, tiedätte varmaan mitä heille on luvassa. Jonkinlainen solidaarisuuden osoitus siis, kun ei mitään muuta osaa oikein tehdä heidän hyväkseen (paitsi rukoilla)."

Syyria, Ukraina, Norja... mistä tätäkin riittää? Onko ihmiskunta tullut vielä hullummaksi???

Maailm muutub alati hullemaks ja kurvemaks, või inimesed on kaotanud ära kõik terve mõistus ja armastus. Peab alati palvetama ja loodata, et üks päev see kõik oleks ainult halb mälus inimeste ajaloost. Ja et inimesed veel oleks olemas!

Jännitystä elämään - vaikka ilmankin olisi pärjännyt

Sastamalassa ryöstettiin eilen aamulla kultasepänliike, siinä lähellä missä olin Miehen kanssa viettämässä opiskelu- ja arviointihetkiä koko päivän. Matkalla Sastamalaan ryöstäjä ajoi vastaan, auto kuulosti meidät ohittaessaan kuin laukaukselta, perässä tuli useita poliisiautoja - samaa vauhtia. Katsoin sivupeilistä taakse ja rukoilin ettei takaa-ajettu törmää kehenkään, melkein kahtasataa liikenteen seassa moottoritiellä ei ole hyvä juttu. Ihmeen pitkälle hän pääsikin, lensi ojaan katolleen vasta lähellä Tamperetta - uskon, että enkeleitä oli matkassa monella autoilijalla. Poliisi tiedottaa asiasta tänään iltapäivällä enemmän. Minulle tuli siellä tien päällä todella kurja olo, itketti ja pelotti. Tuollaisessa tilanteessa saattaa elämä päättyä silmänräpäyksessä. Rukoilin ettei autoissa ole lapsia.

Mutta muuten päivä oli tosi mukava. Opetus Tyrvään käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa (nimi!!!) on pätevää ja tilat hienot, sain olla mukana arvioinnissa ja kuulin myös asiaa helmistä. Haluaisin opiskella minäkin.... mutta tällä päällä?

En muuten ottanut kuvia lainkaan siellä - kertonee jotain kiinnostavuudesta, en malttanut!

Kotiin tullessa otin yhden autonvarjokuvan. Hauskasti varjo ajoi vierellämme aurinkoisilla tienpientareilla.

Muita kuvia sitten: Miehen opiskelutyönä valmistama riipus hopeaa ja savukvartsi.

Uusi hattuni jonka sain sentään valmiiksi, tässä kuvassa puuttuu vielä vähän kirjailuja. Olen kukkahatutäti.

Puutarhassa on kevään tuntu, haravoin hiukan ja kuvasin nämä pitsiset ananaskirsikan lehtilyhdyt.

Sastamalasta tullessamme tarttui Tampereen Ikeasta matkaan mm. possuressu.

Eile sõitis vastu tõeline röövli, hirmutav kiirus ja politseid sõitis tagant. Ma mõtlen kui äkki võib elu lõppeda. See röövel on nüüd haiglas, raskelt vigastatud ütles uudiseid. Aga ta on ka kellegi laps, noormees.

Loman jälkeen

Lumisade alkoi jälleen. Ja työt, oletettavasti - tai siis nehän jatkuivat lomankin aikana. Nyt alan piirtää ristejä ja sahata niitä.

Viikonloppuna kävimme siis Valamossa, evankelimikirja ja eräs toinenkin korjaustyö saivat hyvän vastaanoton. Olen iloinen. Kotimatkalla vierailimme Mekaanisen musiikin museossa, se on hieno paikka - ja Jürgen on hurmaavan epäkorrekti oma itsensä yhä:) Huumorintajuttomat eivät hänen kierroksellaan voi hyvin, kuten hän jo varoittelikin kierroksen alussa. Viimeksi muuten kävin siellä 27 vuotta sitten kun museo oli vielä Tuusniemellä. Silloin siellä oli kammottavalla mehenäänellä puhuva musta lintu, nyt oli valkoinen (neito?)kakadu sekä kirjava suurensuuri papukaija, molemmat vuoroin Jürgenin olkapäällä kierroksen ajan.

Oma koti kullan kallis - ja unikaveri.

Talvipa tuli taas.

Heräsin tällaiseen aamulla :) Kuten monena muunakin aamuna. Illat ja päivät olen katsonut Maidanin nettikameraa - onneksi kotona on asiat hyvin.

(Nüüd ei Eesti keeles, olen väsinud...)