Ylenpalttista satoa

Kun kesä oli mitä oli ja kuntoni samoin, en odottanut kovin runsasta satoa he/vi-linjalla, mutta tämä on jo aivan pöyristyttävää!

Oikeasti tilanne ei aivan näin surkea ole, kurkkuja tuli kolme (viime vuonna niitä tuli liikaa) ja omenoitakin viisi - Huvitus antoi ensimmäistä kertaa satoa.

Kukkia tuli kyllä, ja yrttejä. Hukun kehäkukkiin. Myöhemmin syksyllä nostan viimevuotiset mustajuuret, siistin kasvulaatikot joista yhden ehkä jätän katteen peittoon ja ensi kesänä kokeilen kate-hiekkaviljelmää. Siirsin tänän ilmasipulit (tai jotkin sellaiset) uuteen kohopenkkiin ja samoin mangoldit pääsivät uusiin riveihin - luotan kovasti niiden tulevaan kasvuvoimaan. Vein ryöpsähtäneet boragot saunan taakse (aivan kuin ne eivät jo olisi ehtineet siementää sinne minne ei pitäisi?) ja pelastin kellahtaneet saksankirvelit saunan kaiteelta tipahtaneen maton alta. Toiveikkaana vein karsimiani unikoita tulevan tsasounan kulmille, lehtikuusten lähelle. Keitin samettikukkia värjäyksiä varten ja siistin pihaa (= kävelin ympäriinsä risuja käsissä) ja tuuletin kasvihuoneen.

Liki ainoa auringonkukkakin heräsi ja myöhäinen daalia alkoi innostua ja kukkii kuin viimeistä päivää, mikä saattaa olla aivan oikea allakkamerkintä - halla iskee minä yönä tahansa. Saan vielä yrttejä kuivumaan kunhan kerkiän, ja krassin siemenistä voisi tehdä krassikapriksia. Eilisestä saakka olen tiputellut mummunkissamehua, huomenna show jatkuu. Herneitten kanssa kävi ohraisesti: keräämämme potti unohtui pihamaalle, mutta saahan niistä siemenherneet ensi vuodeksi.

Ilovalmarin lihansyöjäkasvikin virkistyi hoidosta. Kärpäsiä riittää vielä, nam.

Aias on nii ilus ja tore, kuigi sajab. Värvipotid jälle lõkkes, ja sügise viimsed tööd ootavad. Suve saak ei olnud rohke aga mulle meeldib see väike õuna ja kurk :) Sest olen olnud haige, kõik mis kasvab on hea.