Keittiö - tuo työhuoneen krooninen laajentuma

Kosotädin blogista otin haasteen, johon en voi olla vastaamatta. Sen verran nimittäin keittiöni minua risoo.

Pitää siis kertoa keittiöstään sanoin ja kuvin.

Keittiöni yleisilme on... runsas? Pursuava??

Kun suunnittelimme taloa, oli ainoa varma asia se, että haluan keskelle keittiötä apupöydän. Ja hyvä se onkin ollut. Mutta mikä ihme senkin aina täyttää tavaralla??? Esimerkiksi tuo kaalinneljännes, eikö sekin voisi olla jääkaapissa?

Viime viikkoina apupöydän kaveriksi on lyöttäytynyt silityslauta, joka toimii ompelupöytänä (kun ruokapöydän ääreen ei yleensä mahdu edes syömään saati sitten ompelemaan!) ja tietysti silitysalustana siinä ompelun ohessa. Kotkan Ruusu on myös muuttanut keittiön puolelle, kun ompelen jakkuani.

Tiskipöytä on kierrätystavara, löytynyt päiväkävelyllä erään omakotitalon takapihalta. Rohkeasti menin kysymään josko saisimme sen ja mukaanhan se lähti. Minä en tykkää yhtään kaapinovista (olen peto satuttamaan itseni niihin!), joten niiden tilalla on kautta talon erilaisia verhoviritelmiä. Astiankuivauskaappi on prototyyppi, tai oikeastaan kaava, sitä mitä sen pitäisi sitten joskus olla. Tein sen tuollaiseksi kun aikani ynnäiltyäni en osannut piirtää mallia vaan kävin sahaamaan ja liimaamaan ihan kylmiltään. Siinä on puutteensa, mutta sitten joskus rakennan ihan kunnollisen. Roskikset on sijoitettu kenkätelineen päälle, kun en kestä ainaista kumartelua. Ja tiskipöydän päällä on laulunsanoja, eestiksi tällä kertaa.

Tänään ruokapöydän toisessa päässä on tsasounan piirustukset, pitää raivata koko pöytä vielä niin saadaan levittää paperit kokonaan. Kuvasta näkyy kuinka työhuone jatkuu hamaan horisonttiin saakka.

Ja aivan aikuistenoikeesti se rasittaa! Mutta minkäs teet. Olen viime aikoina keskittynyt lähinnä rojujen pinoamiseen epäselviin kekoihin, en niitten järjestelyyn ja paikoilleenlaittamiseen.

Leivinuunin ja puuhellan piirsin itse, muurari tykkäsi eikä yhtään nitissyt. Pikkuhellan puut työnnetään päädystä sisään, kun ei tuohon olisi mahtunut hellaa perinteiseen tyyliin - pohjapiirustuksissa oli outoja virheitä joita esimerkiksi näin kiersimme (piirtäjä siellä tehtaalla ei osannut laittaa oikean levyisiä hormeja!). Talohan on muunnelma Kontion Juolasta, talosta jonka ensimmäinen oikeasti rakennettu versio on tämä meidän tönömme. Huuva vielä uupuu; kuparia on kyllä ja mallikin suunniteltu, mutta toteutus jää aina muiden töiden jalkoihin.

Keittiöni ehkä rakkain kohta on tässä, ikoni jonka eteen sytytän tuohuksen tarvittaessa.

Selline on minu köök, kui see sealt paistab kõigi esemete alt... Viimaste kuu jooksul olen ainult teinud rohkem hunnikuid. Oleks vaja üks kotitonttu (Majahaldjas?)!