Olimme Kuhmoisissa Päijälän linnavuorella kuvausreissulla. Kaksi autollista meluavaa maahisporukkaa onnistui karkoittamaan ainakin yhden retkueen ja pelästyttämään mustikanpoimijat. Syvä pahoittelumme. Mutta kun me ollaan hiukan äänekkäitä? Olisi aivan mahtavasti kuvia, mutta ei kaikkia ehdi laittaa.
Autokin hajosi, kuten tavallista. Huomatkaa kyynärsauvani näppärä käyttö!
Linnavuoren juurella autosta löytyi vielä oikea Kullervo-tukkakin. Melkein jokainen perheestä tuli ikuistettua se päässään...
Mietin aivan vakavissani teatteriseurueen perustamista. Tältä porukalta lähtisi kyllä!
Kuhmoisista suuntasimme Kotkaan, jossa harrastin shoppailua varmaan ensimmäistä kertaa elämässäni. Tukijoukkoina perheen teinit (tai likiteini on toinen) ja oikeastaan minä vain seurailin, shoppasin vain yhden pellavakankaan ja tukkarimpsuttimia. Kas kun minulla jo on tätä tukkaa.
Kotimatkalla sitten poikkesimme blogiystäväni Kosotädin luona ja voi miten meillä oli kivaa! Kuvassa hän ja minä, kuin vanhat tutut ikään, vaikka vasta ensimmäistä kertaa oikeasti tavattiin. Ihanaa oli! Kiitos kaunis talon väelle, olette rakkaita!
Meil oli nii tore reisi! See pere on imeline, ja lärmakas... oleks palju õelda, aga nüüd ei jaksa!
.png)
2 kommenttia:
Mukaavaa oli. Ihan vieläkin hykerryttää tuolla syvämessä. Sielunsisko:)
No empä yhtää ihmettele jos karkoititte ja peloittelitte ihmisiä:) :) :) (naureskelen tässä)
Kullervon kirous on varmasti ollu näyttävä esitys.
Mie tuun sit kassomaa tei teatterin esitykset:)
Ihan valtavan ihana olet
♥
Lähetä kommentti