Nyt olen matkasta niin onnellisenväsynyt, etten jaksa kirjoittaa. Sen voin kertoa, että aivan kuin lentäisin kun pääsen Lintulaan. Ja sen, että en vieläkään tajua kamerani asetuksia!
Ristisaatto saapui (vihdoin, pitkän odottelun jälkeen - matka Valamosta Lintulaan kestää 6 rukouspalvelusta!), oli rukoushetki kirkossa, ruokailu, Akatistos, panihida igumenia Marinan haudalla. Vielä kävimme lyhyesti Valamossa, josta oheiset murheelliset näkymät. Ruusu ikkunalla helpotti. Kotimatkalla valtava ukkosrintama suoraan edessä - ja kas, enkelikin siinä! :) (No se on varmaankin ikkunassa oleva vesipisara, mutta kuitenkin)
Kloostris käimine saa mind lendama nagu linnu tiivadel... Palju rõõm, palju päike, palju head sõbrad ja palju armastus ja hingerahu. Pisarad ka, igumenia Marina haual. Valamo vana maja on siis selline nüüd, aga tulevikus on see jälle ehitatud uue sära--- aga see pole siis sama, ei ole...:( Aga ainult materiaaline mure!
.png)
2 kommenttia:
Miten se menikään, että onnelliset ne joilla on mielessä pyhät matkat.
Tosi järkyttävän näköinen tuon Valamon keltaisen talon jäänteet, toisaalta iloiset matot aidallakuivamassa kertovat elämän jatkumisesta, suurenkin onnettomuuden ja mullistuksen jälkeen.
Siunattua viikonloppua
Eipä ole paljoa jäljellä Valamon keltaisesta päärakennuksesta! :0 Mutta vaikuttavat kuvat, ihanaa että pääsit pyhiin.
Lähetä kommentti