Eilisen päivänseudun istuin Keuruun kotiseutumuseon tuvassa lautanauhaillen, lusettinyöriä tehden, hiukan värttinällä kehräten (solmuista, epätasaista!!!) ja vastaillen kysymyksiin kasvivärjäyksestä. Oli todella mukava päivä, ihanaa vaihtelua ja jonkinlainen omien rajojen hieno ylityskin. Ilovalmari oli mukana, perinnepäivän teemaan sopien; oli "lasten elämää maaseudulla"-teema ja siinähän tuo pieni teki nyöriä (kireää, takkuista!), ja kehräsi värttinällä (meni paremmin kuin äiteellä) ja muutenkin seuraa pitäen. Ujona ei mennyt kuitenkaan pihalla järjestettyihin käpylehmätalkoisiin mukaan.
Saan enemmän kuvia tuonnempana, laitan sitten tähän. Omista kuvista ehdin räpsimään vain joitakin valaistuskokeita tulevia kirjankuvauksia silmälläpitäen.
Rakastan tuollaisten vanhojen talojen tuoksua ja ilmapiiriä. Ilovalmari sanoi että kun hän isona voittaa lotossa (???) niin ostaa juuri sellaisen talon kuin kotiseutumuseolla, aittoineen päivineen.
Tänään Vanhempi Tytär pääsee armeijasta palveltuaan vuoden ympäri, onnea ja iloa siitä. Arnekin odottaa kovasti äitiä kotiin.
Eile oli tore päev muuseumis, kõlapaela-lõngadega, ja nii ilus elukoht oleks selline! Armastan see lõhn ja see hing mis seal on.
.png)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti