Apina laskeutui sukupuusta...

Vanhojen valokuvien lisäksi olen touhuillut nettisukupuun parissa pari päivää. Siis sen lisäksi että niistän ja törisen, pää on täynnä sitä ihtiään ja kurkussa asuu edelleenkin siili - liekö heppareissun vilustuminen vai mikä mutta olo on tosi flunssainen. Siihen löytyi lääke sipulista ja sain sen verran virtaa että jaksoin naputella koneelle 1/5 suvustani 1700-luvulle saakka. No, ei niin ihmeellistä; vain yksi nimi ulottuu sinne asti.

Välillä laskeuduin alas korkeuksista ja tein possuruokaa, katsoin pari Frasieria ja nyt odottelen Miestä katiskalta. Urhea Mies, joutui tänään kävelemään kotiin kyliltä - tosin reilu puolet matkasta vain (n.6km);lapsen koulukaverin isä ajoi ohitse ja äkkäsi Miehen raahaamassa valtaisaa postipakettia tien vierellä lenkuttaen. Auton avaimet olivat nääs jääneet postin edessä auton sisälle... Mies tuli kyydillä lopun matkaa, söi possua, hyppäsi Isoveikan pyörän selkään ja huristi kylille takaisin. Palasi pyörä paksissa. Oli muistanut ottaa vara-avaimenkin mukaan siis. Tällaista tänään, mutta se on todistettu: voi ja jaksaa kun on pakko. Ei ollut busseja kulullaan niihin aikoihin, eikä rahaa taksiin/lukkomieheen eikä naapureistakaan kukaan ollut tien päällä kun soiteltiin apuja. Mies sanoi ottavansa kävelyn "tyhmyyden ylistyksenä" ja hyvinhän se meni, yläkertaan kainosti lähetettyyn toiveeseenkin vastattiin.

Kuvassa Olga-mummu ja Eemil-pappa - serkukset....... meillä on osattu pitää maat ja mannut suvun piirissä. Siitä johtuu Moni Kurja Sairauskin.

Täna eriline päev: mul on gripp, abikaasal oli põnev reisi postise koju ja tagasi linna, jalgsi ja jalgrattaga.... Võtit oli jäänud auto sisse...