Olimme siis pitkän viikonlopun Kotkassa ja oli niin mukavaa. Herraväki sai pelata Canastaa mielin määrin, emäntä sai nukkua ja lukea. Ja neuloakin! Yllättäen löysin itseni ihailemasta erästä villatakkia ja löysin siihen langatkin. Oikea nimetön takkuilee kipeästi mutta näköjään neulominen sujuu vielä. Minut tuntevat voivat ihmetellä: sininen lanka!!! Isän(kin) kuoleman jälkeen olen alkanut pitää sinisestä.
Lanka on Novitan Pirtaa, akryyliä (sekin outoa!) mutta väri vei mennessään - hinnasta puhumattakaan... Jotain itselleni, olkoonkin keinokuitua ja sinistä.
Kotkassa kävimme retkellä Siikakoskella, se tuttu nostalginen ihana maisema siellä. Ketunleipiä, tuomia, koskensolinaa ja pauhua, lapset kiipeilemässä kivillä ja vihdoin myös perinteinen Pusukivi!
Kotimatkalla kävimme vanhan (!!!???) koulukaverini luona Porvoon lähellä. Heillä on kaunis ja avara koti, jossa on tilaa ja valoa ihanasti - arkkitehtejä kun ovat :) Minua jännitti niin kovasti tämä tapaaminen - en muista kouluajoilta juuri mitään ja ihmisten tapaaminen ylipäätään on joskus vaikeaa. Mutta meillä oli viihtyisää ja kivaa, hyvä että kävin karistelemassa vanhoja mörköjä harteiltani: ehkä olen joskus kypsä luokkakokoukseenkin.
Kotona odotti suursiivous, jota tässä koneen ääressä pakoilen melko onnistuneesti. Kasvimaa on alkanut vihertää mukavasti, ruusupapujen kohtaloa hieman jännitän - ovatko paleltuneet ja mädäntyneet kun mitään ei tapahdu.
Nädalavahetus Kotkas, siis Porvoosse vana koolikamraad juurde. Otsin mõne tunni jooksul kingad, käisin kõik kauplused aga pole mitte midagi minu jalga jaoks. Kuidas see on nii raske?? Aga leidsin sinine lõnga mis mulle meeldib :)
.png)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti