No voihan kiertäjäkalvosin tai joku :(

Juuri kyllä artikkelin luin mutten muista koko hienoa sanaa, mutta siis oikea olkapää tulehtunut, noin suomeksi sanottuna. Yrittää tehdä kaikenlaista tavallista niin eipäs onnistukaan. Onneksi minulla on taas kolme päivää vapaata kaikesta touhuilusta, lähden vähän reissuun jälleen. Tänään tein monta tuntia äh, uh ja yyh-yrityksiä kuvansiirron parissa, hopealle yritin saada syövytettävää kuvaa ja vain ensimmäinen kolmestatoista onnistui. Kyllä, kolmestatoista kappaleesta vain yksi. Onneksi minulla on rauhallinen luonne ja melkolailla lehmän hermot.

Terveyskeskuksen pihalla tarkastelin askelia lumessa ja keskustan Kivikoululla huomasin joulun enteitä. Muuten en ole jaksanut kuvata.

Ainiin! Meille rakas isä Matti valittiin Oulun metropoliitaksi eilen - monia armorikkaita vuosia hänelle! Tiukka oli äänestys, hirvitti aivan. Sen enempää asiasta jutustamatta totean, että ihanaa ja hienoa ja kummallista! Vaikka minulle tämä ei tullutkaan yllätyksenä. Olen iloinen hänen puolestaan ja uskon vakaasti, että i. Matti tulee olemaan hyvä esipaimen. Mutta toisaalta taas Sirpa Kähkönen ei voittanut Finlandia-palkintoa vaikka kuinka yritin vaikuttaa telepaattisesti. Kummallista sekin!

Kui ma üritan heitta särgi selga, ei juhtu midagi - parem käsi on nagu puine kepp :/ ...sellepärast õpin tänaet on vaja uued tantsuliigutused selle särgiga, ja juuste pesu on ka keelatud või keeruline. Ja kudumine... Alguses ma arvasin et mul on väga vaga haigus, liiga ristimärgi tegemise pärast, kuid see ongi kanga lõikamise tõttu haigeks tulnud, see minu parem õlg.

Laulavainen, kotona jälleen

Terveisiä Uudesta Valamosta, troparikurssilta! Olipa ihanaa taas, meitä oli aikasten monta kurssilaistakin. Ja tällä kertaa ihan oikeasti taisin oppia, enkä vain luule!

Äsken soittelin pianolla kahdeksansävelmistöä läpi ja päätin joka päivä (juu...) harjoitella, että painuvat mieleen varmasti.

Nukuin yöni valkoisessa vierasmajassa (Jonka käytävän seinällä hupsunaamainen sähkökaappi tai jokin), ensimmäisenä aamuna oli lumi valkaissut pellon ikkunan takana.

Kevyesti matkustaminen onnistui jälleen, tässä matkatavarani menomatkalla. Kaiken tarvittavan lisäksi (kolmen päivän varavaatteet ja muut) siellä oli myös jälkiviinikannu, jonka palautin korjattuna luostariin - ja voin kertoa etten ollut todellakaan pakannut mitään sen sisään! En älynnyt, nääs ;) Silmälasit ovat mittasuhteita antamassa. Tullessa laukku oli samanlainen mutta vähintään pari kiloa painavampi, lisäksi oli kangaskassissa kirjoja. Onneksi muistin viime kerrasta että kotijuna lähtee kakkoslaiturista, niin menin sinne hyvissä ajoin ja ihan rauhassa, en juosten.

Kotona alkoi ahkera arki, saimme työharjoittelijankin pitkästä aikaa. Tai siis saatoimme ottaa vastaan harjoittelijan, tulijoitahan olisi ollut. Hyvin alkoi ja työt edistyivät. Ompelin suhaita, varmaan ensi yönä näen unta nuppineuloista.

Olen rõõmus, nädalavahetus laulukursus oli nii tore ja puhkus jälle hea. Nüüd omblesin kokku ise endale uus sarafan ja suhait, see tähendab et järgmisel korral ei enam ole võimalik lihtne reisida! Kuid ma olen siis kaunis kirikus ;)

Jotkut on tyyniä

Vaikka päälle lastattaisiin mitä vaan, poraustorni esimerkiksi.

Mulla on pysähtynyt taas aika, menen kalenterin kanssa hetkestä toiseen ja kaikesta pitää kirjoittaa muistilappu. Muuten ei tapahdu mitään. Influenssarokotuksen jälkeen tuli myös pienoinen kuume ja nuha, ja olo on yhä hiukan vetelä. Ylihuomenna pääsen Valamoon laulukurssille, siihen olen sentään pakannut, mutta en suin surminkaan muista mitä. Joutunen penkomaan taas kaiken ylösalaisin - minä, entinen tehopakkaaja!

Tänään kävin teekoon fysioterapeutin vastaanotolla kyselemässä miten ihmeessä köyhät saavat tarvitsemansa hoidot, jos niitä tarvitaan enemmän kuin sossun maksama 10-15 kertaa/vuosi. Vastausta odotellessa...kuulemma ottavat yhteyttä sossuun sieltä, terveyskeskuksen maksusitoumusta ei tässä kylässä melko varmasti heru.

Vanha kuva, yritän pumpata itseeni joulumieltä. Kortteja ja enkeleitä voisi tehdä.

See pikk ja hall pimedus mis päevaks nimetatakse... ma igatsen juba kevad!

Saa jos tahtoo

Lähteä vaikka Ähtärin eläinpuistoon koko klaanin voimin!

Kuviin tosin tarttui vain osa porukasta, sitäkin paremmin poseerauksin. Eniten tykkäsin (perheen lisäksi) mandariinisorsista, ahmoista ja susista ja tietysti lapinpöllöistä joiden päät kääntyilee mystisesti kuten tietysti muillakin pöllöillä. Makkaraa käristettiin hirvien luona nuotiolla. Ja kaksi hirveä juoksi automme edestä menomatkalla. Hupsis.

Eläinpuistossa saattoi nähdä henkilökunnan lisäksi myös rauhoitettuja maahisia.

Joutsenet, ihania aina. Tämä niiaili ja nääkätti meille aivan kosketusetäisyydellä, olisin voinut halata.

Tässä eläintarha jossa ei tullut ahdistunut olo.

Loomaaias oli väga tore, olime terve perega koos Ähtäris.

Kalenterityhjyys :)

Siivosin kalenteria ja kieltäydyin muutamasta jutusta joille saatoin sanoa ei. Nyt on taas kolme päivää ilman mitään erityistä! Pää ei vaan kestä enää, ei tekemisiä, ihmisiä, järjestelyä, aikatauluja... vuorokauden sisällä on ollut taas kaksi migreenikohtausta.

Toisilla tässä talossa on hyvät unenlahjat (ja ruokahalu), minä taas valvon öitä. Harmittaa, suututtaa, ahistaa ja sapettaa eikä välttämättä tuossa järjestyksessä. Toivottavasti lääkkeet kohta taas kohdillaan - siis ei mulla ole nyt muuta kuin Dolan. Mutta se oikea annostus auttaa nukkumaankin, pidin kahden viikon turmiollisen tauon mutta palasin taas ruotuun. Hoitoväsymys on kurja juttu, kapinahenki nostaa päätään ja tulee vimmattu halu olla terve. Siis olla KUIN terve. Ja sitten....

Kuvan löysin netistä, ihana on se. Tulee talven ja lumen ja jään tuoksu mieleen. Pienenä luistelu oli ainoa liikuntamuoto josta tykkäsin, kävin yksin luistelemassa pimeällä kentällä. Olen tässä yrittänyt miettiä kuinka ihmeessä pääsisin uimaan viikottain, kuinka kävelemään ja liikkumaan. Haluaisin kyllä. (Valo on ihme otus muuten, tykkää koripallosta, samoin lentopallosta ja pesiksestä... koulutunneilla siis, muuten ei kiinnosta. Eipä ole minulta perinyt ainakaan tuota piirrettä! Luistelusta ei tykkää kun jalkoihin sattuu) Odotan puhelua fysiatrilta, johonkin kuntoutukseen olen siis taas menossa mikäli kela antaa myöten. Ja uutta B-lausuntoa ollaan sorvaamassa myös, mitähän se kristallipalloonkatsojalääkäri siitä sanoo... varmaan että kelan määräämä viime uudenvuodenöinen ihmeparantuminen on yhä voimassa.

Elu on ootamist ja vaatamist. Päevä järel päev, väikeste sammudega.

Sormuksia ja työhuone

Teimme ystäväpariskunnalle vihkisormukset 15-vuotishääpäivän kunniaksi - hopeaa ja karneoli. Heillä ei alunperin ollut minkäänlaisia sormuksia :) Suunnittelun pohjana oli vanhoja akanthus- ja kukka-aiheisia sormuksia, kiva ja kaunis työ.

Nyt on minulla työhuone, tänään sain sen pöydän kankaiden leikkausta varten. Järjestin kangaslaatikoita ja villalankoja, nauhoja, nappeja... Odotan ja toivon että pystyn tekemään ompelua kotitarpeiksi, kaikki korjaustyöt jotka ovat jonottaneet kuukausimääriä JA sarafaanin ja kaikki muut. Leikkuupöydällä voin tehdä myös kortteja ja nukkekotijuttuja, upeaa ja käsittämätöntä! Että on oikea paikka! Eikä tarvitse stressata keittiönpöydän vuoksi! Nyt tarvitsen enkeleitä että jaksan. Pikkuhiljaa teen.

Kas teate kes sai endale oma tööhoone? :)

Nuotiolla ja muuta korvennusta

Perhe meni eilen metsään, nuotiopuut mukana. Siellä oli ehkä myös Susia ja Karhuja (siksi puupyssykkä, Vaarin tekemä) ja paljon taisteltavia kelopuita. Kahvia ei ollut eikä muitakaan eväitä, ne sitten seuraavan kerran - nokipannu pitää löytää jostain! Talven ensimmäinen (viimeinen?) lumiukko nökötti mättäällä. Löysimme paikan jossa voisi yöpyäkin jos uskaltaisi! Arne oli pitkästä aikaa mummulassa yötä. Tuo pieni kaunopuheinen herrasmies. Rohkeasti maistoi kolmea asiaa: minitomaatti, lehtikaalin murunen ("tämä ei ollut niin hirveän hyvää" - irvistys asteikolla 1-10 noin 7, aikaa urhoolliseen murusen jauhamiseen meni noin viisi minuuttia)ja vihreää oliivia ("sovitaan ettet tarjoa tätä minulle toisen kerran", asteikolla 9, kesto samat viisi). Tomaatti voitti kisan. Arne ei ole vihannesten ystävä mutta rohkeus on kasvanut viime kerrasta ja mummu on iloinen.

Valo sen sijaan sai taas oksennuskohtauksen illalla, sitä edelsi tunnin mahakipu ja närästys. Nyt on pääarveluna refluksi/pohjukaissuolen haavauma, tähystys tehtävä siis. Jäämme odottamaan kutsua ja seuraamaan... Vyöhyketerapiaa tehdessäni huomasin muuten kovat "patit" mahaportin ja pohjukaissuolen kohdalla, tämä oli ennen oksentamista. Vatsalaukun alue ei tuntunut olevan ärtynyt. Appelsiinia otti illalla ennen kipuja.

Voi rassua.

Nyt pitäisi tai voisi tormistautua ja tehdä jotain hyödyllistä. Huomenna saanen ompelua varten keittiönpöydän ja työhuone muotoutuu pikkuhiljaa ehkä sellaiseksi että voin aloittaa muutamat korjausompelut ja sarafaanin/sorokan/suhain. Vaan ei ole järin reipas olo minulla. Teen kaikkeni että pysyn iloisena, ainakin osittain.

Isän kuolemasta tuli kai viikko sitten ehkä neljä vuotta... Joo. Ainakin blogini mukaan. En muistanutkaan.

Tere päevast! Kuid nüüd ei ole jõudu Eesti keeles mõelda, ilma uneta ööd. :(

Lunta

Talvi yllätti autoilijan. Onneksi ei päivää aiemmin kun oltiin Jyväskylässä sairaalareissulla. Valon mahavaivoja tutkittiin mutta kuten niin usein, syy jäänee selvittämättä. Maito on nyt pois käytöstä ja se tuntuu mielestäni auttaneen. Jatkamme kokeilua. Sairaalasta lähdimme saamaan vatsamme kipeäksi kebabilla, oi miten olikin hyvää ja suolaista! Joskus tarvitsee... Vielä kävimme Keski-Suomen museossa, jossa juutuin rakastamani Oravisaaren naisen hautalöytöpuvun eteen. Siinä oli nyt kaikki ne 10 linturiipusta - minullahan on vasta yksi. Odotan että saisin ensi kesäksi loputkin. Museossa oli oikeasti hurjan mielenkiintoista jopa Valon mielestä! Lasten touhuhuoneessa teki sellaisen pyöritettävän lanka/nappivimputtimen ja leikittiin vähän vanhoilla tavaroilla. Puhelin herätti kummastusta! Se levyn pyörittäminen....

Tuossa nuo soljet ja linturiipukseni. Soljetkin ovat melkein samanlaiset.

Onko teille koskaan käynyt näin? Minulle on, tänään aamulla. Kesti tovin päästä ulos tuosta virityksestä, sen verran tiukalle olin solminut kylpytakin vyön ja toinen, tangolla roikkuva kylpytakki oli sangen tukevasti kauluksen alla kiinni. Tunsin itseni banaaniksi.

Ma armastan minu kodulinna muuseumit, selle näitusest leian iga kord uued asjad. See on nii nostalgiline, seal on sarnane elutuba kui minu lapsepõlve kodus: ruudulise nahkkattega pruun divaan ja tugitoolid, teak laud ja põrandal inetu vaip...

Tavoitteita

Näillä mennään. Aloitan tuolta alhaalta varovasti, ettei päätä huimaa.

Vielä kehun ihtiäni: tilasin Ifolorilta kortteja omista Keuruu-kuvista ja niistä tuli upeita!

Siin on meile kõigile väga hea hindamise tabel, kes vajab. Ma arvan et olen juba teises etapis, kui altpoolt vaadatakse.

Ei metsää puilta

Kirjojakin luen samoin kuin katson luontoa: yksityiskohtia. On todella vaikea kertoa mikä oli kirjan juoni ja keitä henkilöitä siinä esiintyi. Mutta neljättä kertaa Sirpa Kähkösen Kuopio-sarjaa jo avaa tarinaakin. Viimeisintä kirjaa yhä jonotan kirjastossa.

Muuten kipukivellä istun.

... õnn on raamatud ja loodus mis jagab lohutus.

En tee mitään mitä pitäisi

Kerrassaan kieltäydyn. Okei, saatan pyöräyttää pyykit ja tehdä ruuan, mutta muuten teen vain kivoja asioita - vaikka se sattuisi. Kuten tänään kun hakkasin polttopuita. Eilen olin tuntikausia ulkona kuvaamassa ja kävin pitkästä aikaa naapurissa juttelemassa. Mietin tulevia näyttelyitä ja mahdollista julkaisua kuvistani. Keho vaan ei kestä tätä ilonpitoa.

Mutta muuten en jaksa elää, hengittää. "...synkkä mieli pujahtaa - syksyiltani yksinäisyyteen" tiesi jo Tovekin. Mutta yksi asia ilahduttaa, ajatus kansallispuvusta ja suomalaisesta käsityöstä ja esiäideistä ja kaikesta kauniista. Haluaisin opiskella kansallispukualaa. Haluaisin myös oman puvun, kokoa 42 on vain vaikea löytää siinä hintaluokassa johon minulla voisi olla varaa. Voi tarjota, jos löytyy jokin kaunis puku (mieluiten puna/oranssi/vihreäsävyinen) joka muuten olisi jouten! Hyvään kotiin!

Kui lõpeb see kurbus ja väsimus? Palju asjad peab enne muutuda...Oleks abi vaja. Pole jõudu, pole tervist.