Kalenterityhjyys :)

Siivosin kalenteria ja kieltäydyin muutamasta jutusta joille saatoin sanoa ei. Nyt on taas kolme päivää ilman mitään erityistä! Pää ei vaan kestä enää, ei tekemisiä, ihmisiä, järjestelyä, aikatauluja... vuorokauden sisällä on ollut taas kaksi migreenikohtausta.

Toisilla tässä talossa on hyvät unenlahjat (ja ruokahalu), minä taas valvon öitä. Harmittaa, suututtaa, ahistaa ja sapettaa eikä välttämättä tuossa järjestyksessä. Toivottavasti lääkkeet kohta taas kohdillaan - siis ei mulla ole nyt muuta kuin Dolan. Mutta se oikea annostus auttaa nukkumaankin, pidin kahden viikon turmiollisen tauon mutta palasin taas ruotuun. Hoitoväsymys on kurja juttu, kapinahenki nostaa päätään ja tulee vimmattu halu olla terve. Siis olla KUIN terve. Ja sitten....

Kuvan löysin netistä, ihana on se. Tulee talven ja lumen ja jään tuoksu mieleen. Pienenä luistelu oli ainoa liikuntamuoto josta tykkäsin, kävin yksin luistelemassa pimeällä kentällä. Olen tässä yrittänyt miettiä kuinka ihmeessä pääsisin uimaan viikottain, kuinka kävelemään ja liikkumaan. Haluaisin kyllä. (Valo on ihme otus muuten, tykkää koripallosta, samoin lentopallosta ja pesiksestä... koulutunneilla siis, muuten ei kiinnosta. Eipä ole minulta perinyt ainakaan tuota piirrettä! Luistelusta ei tykkää kun jalkoihin sattuu) Odotan puhelua fysiatrilta, johonkin kuntoutukseen olen siis taas menossa mikäli kela antaa myöten. Ja uutta B-lausuntoa ollaan sorvaamassa myös, mitähän se kristallipalloonkatsojalääkäri siitä sanoo... varmaan että kelan määräämä viime uudenvuodenöinen ihmeparantuminen on yhä voimassa.

Elu on ootamist ja vaatamist. Päevä järel päev, väikeste sammudega.