Olen melkein unohtanut blogin olemassaolon näinä kuukausina kun tauti heittelee ja sitten tuli päälle se kamala helle, joka vei loputkin mehut. Kirjoitan kuitenkin toisaalla aktiivisesti. Olen ollut kirjoituskursseilla ja opiskelen runojen rustaamista tosissani. Olen ollut näyttelyvahtina ja maalannut paljon, töitäni roikkuu paraikaa kahdessa näyttelyssä ja kolmas avautuu ensi viikolla. Olen jopa kirjonut käspaikkaa istuessani kotiseutumuseon vahtina. Ensi viikolla aloitan jälleen kuntouttavan tuossa lähikirjastolla, ihan omasta aloitteestani.
Kipu ja sairaus eivät pidättele minua vuoteessa nyt (välillä kaipailen pyörätuolia, vaan saa mennä taas aika pitkälle ennen kuin otan sen takaisin), mutta koville joudun yhä. Kortisonia saan ottaa vain pari lyhyttä buustia vuodessa - se on aivan liian vähän! Mutta ilman kortisonia minusta ei ole paljon mihinkään. Katselen ottamiani kuvia ja hämmästyn missä kaikkialla olen käynyt, mitä kaikkea tehnyt kaikesta huolimatta.
Tuuttaan kuvia tänne, jos niistä olisi iloa jollekin. Minun FB-kaverini ovat nämä toki jo nähneet. Tässä on albumi kotiseutumuseolta, se on julkinen.
Terve suvi on läinud nii hästi kuid halvasti ka, sellepärast et haigus läks raskemaks kuumuses, aga olen siiski elus!
