keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Chrystus Zmartwychwstał! Zaprawdę Zmartwychwstał! :)

Kristus nousi kuolleista! Totisesti nousi! Puolaksi tuossa otsikkona siis. Pääsiäinenhän jatkuu meillä monta viikkoa, sairastupaa täällä elätellään yhä mutta remontti ja työt jatkuu. Itse toipuelen vaihtelevalla menestyksellä, elän toivossa ja uskossa että viikonlopuksi olen rautaisessa kunnossa. Katselin telkkarista kun Roomassa oli Via Crucis ja siellä ihmisillä tuommottiset suojat kynttilöissä - pahvimukista tein muutaman (jaoin niitä ympäriinsä kokeiltavaksi ristisaatossa) ja kerrankin pääsi kirkon ympäri tulen sammumatta. Tänä vuonna ei siis tavanomaista kilvoitusta liekin varjelemiseksi, on ollut muutenkin niin rankkaa :)

Sain taas uusia munia käätyihini, paitsi että nuo olen vastaanottanut jo viime vuonna - Pia Lähteenmäen tekemä ihana lasinen liljamuna ja Villen tekemä "talvimuna" siis ripustettiin paikoilleen. Nuo lasihelmet ja -munat on niin ihmeellisiä! Niissä on kokonaisia maailmoita sisällä.

Pääsiäispäivänä käveltiin rannalle ja hilattiin venettä hiukan ylemmäs. Oi kevät! Värjäsin munia ja maalasin pienen ylösnousemustaulun. Se on kyllä vielä kesken, mutta jo seinällä. Hätähousu kun olen. Katselen sitä aikani ja maalaan loppuun kunhan keksin mitä ja miten. Ensimmäiset leskenlehdetkin kukkivat!

Kristus on ülestõusnud! Tõesti on ülestõusnud! Pole palju muud öelda :) Olen juba kolm nädalat olnud gripis ja muus haiguses, algab olla ruttu nii et pea ei kasuta. Niiöelda, liides on katki. Aga kevad on siin, see rõõmustas meele ja südame.

tiistai 11. huhtikuuta 2017

Nojaan otsaani pimeään ja
mietin
kaikkia kukkien värejä,
väljäraidallisia tiikereitä,
ilonkirjavia lunninnokkia,
neitoperhosen hämmästyneitä siipisilmiä

Jos ojennan käteni on siinä yllättävän eläimen turkki ja
korillinen kuivattuja ruusupapuja roosanmustine laikkuineen.
On vanhan lasikuituveneen rosoreuna, punaiseen folioon kääritty maitosuklaasydän
ja ananaskirsikan kevyesti kopisevien terälehtien kuumailmapallo

Kuuluu musiikkiakin
Tuhannet laulut kulkevat ilmassa,
muistini vaatekomerosta henkarinkolinan seasta kantautuu mandoliinin särinää
ikkunasta kantautuu koulutielle vihellystä: Itävallan kyläpääskyset, niitten
mustat silmät tarkkailevat minua kun
Istun kuin pimeä ratsumies tyynyhevosen kanssa peittolaitumella
ja pääni on kauhean pieni ja arka

Yhdellä silmällä sentään näen paastonvioletin kuun kudottuna makuuhuoneen verhon loimiin
Toinen silmä katsoo kivihirviä karavaaneja nitkuvia narsisseja
kivijalkakauppoja valkean paperin kulmia jotka viuhkovat työpöydällä
Katsoo sammakonkutua puron padossa ja puumajaa ja haravoita jotka tahtoisivat tanssimaan takapihan rumaruohikkoon

Silmäkipeä vuotaa vettä, luomen raosta vilkkuu jo arka kurkistelija hysshyss
Silmäpieni Älä sentään katso mihin vaan

Jälle algas need ööd kui minu silmad on haiged :( Kuid joonistusi ja luuletusi sünnib.

perjantai 31. maaliskuuta 2017

Nuhanenä päivittää

Tulipa se lentsu minuunkin, koko perhe yskii nyt täällä kolmiäänisesti ja trööttää nenää. Olen purkanut kylppärin lattiaa ja sieltä paljastui hieman homettakin, ja kun olen homeelle allerginen niin se ei varmaan tehnyt ihan hyvää sekään. Mutta homma jatkuu, hiljalleen hoidan alta pois kaikkia asiat. Laatoitan uudelleen pienemmillä laatoilla että saan kaadon paremmin kuin mitä rakentaessa tein - voi kun olisi silloin älynnyt ajatella omilla aivoilla eikä kaupan ohjeilla, oltais tehty ihan toisenlainen ratkaisu tuohon lattiaan. No mutta, ainakin tuo on helppo korjata, ei ole suuri alue. Olen jynssännyt seiniä puhtaaksi raudasta ja kaikkea muutakin tehnyt, kiitos kortisonin olen kunnommassa kuin uskoinkaan. Ja oli meillä myös sateenkaari!

Eilen pääsin Mänttään katsomaan taas Marita Liulian Kultakausi-näyttelyä, oi miten haluaisin maalata suuuuuuuria kankaita myös! Ihana näyttely, auki vielä muutaman viikon!

Tänään oman vaatimattomaisen näyttelyn ripustus kirjastolle, krööh ja niisk!

Hoolimata gripist minu Uue kunstinäituse päev - raamatukogus jälle aprill jooksul minu pildid ja inglid, näituse nimi on "Ilmutusi" (või visioonid?).

torstai 23. maaliskuuta 2017

Ihan tavallinen päivä

Usein viranomaiset ym. kyselee että miten saan ajan kulumaan kun olen "vain" kotona kipeänä. No kirjoitin ylös eilisen normipäivän. Kauhiata. Askelmittariin tulee ihan helposti 5000 tavallisena päivänä vaikken edes ulkona kävisi. Puolet niistä askelista tullee napsittua hukkaamieni tavaroitten etsiskelyssä. Maanantaina oli aamulla lääkärit meillä molemmilla ja sen jälkeen lähdettiin Jyväskylään muuttoavuksi ja viidenteen kerrokseen tavaroita roudatessa tuli mieleen että ois kiva jos hissi toimisi. Se toimi pari ensimmäistä kuormaa. Olin sitten alhaalla/kadulla valvomassa tavaroita kun en kykene juuri mitään kantamaan enkä kiipeämään portaita. Mutta sekin päivä oli ihan kamala. Laitanpa senkin tähän, ihan note to self: logistiikka on mun lajini. Tällainen päivärytmi ei onneksi ole ihan jatkuvaa, mutta sanoisin että 4-5 päivää viikossa menee usein näin. Ja ei, migreeni ei tule tästä. Tästä tulee pelkkä paniikki ja ahidistus.

Maanantai:

Klo 8 herätys (en tosin paljoa nukkunutkaan), nopea aamukahvi, peräkärry ym. tarpeet mukaan ja Keuruulle, Valo kouluun
9.00 lääkäri, 9.30 toinen lääkäri, aamiainen Heidin kahviossa, autolle kävely kilometrin päähän (se peräkärry...), ikioma kanakirja postista eli R-kioskilta, Jyväskylään lähtö, Kortepohjasta punaiset tiskipöydänjalat 5 euroa, Nonon luo hakemaan eka kuorma, omalle kirkolle hakemaan enkeleitä ja viemään yksi korjaustyö JA sopimaan tulevista paastoajan asioista JA moikkaamaan kavereita, viety tavaraa hissin kanssa 5:nteen kerrokseen, takaisin vanhalle asunnolle, toinen kuorma, jossain vaiheessa (matkalla uudelle asunnolle?)drive-in-hampurilaiset mukaan, muistaakseni, tavattu Nonon kämppis, ehkä syöty ne hampuusit, todettu että hissi on kuoliossa, saatu lisäkädet muuttoon ja haettu uusi kuorma(?), nähty siivoamista, kävin kävelyllä kaupassa (kahvia pulloissa, mehua, suklaata) tuotu alas ja ylös portaita varmaan jotain
klo 15.30 haettu Nillalle järkkyiso tietokonepöytä ja pienempi sivupöytä parkkihallista (tai siis piti ajaa sinne kun se toimisto josta pöytä lahjoitettiin on siellä), saatu lainaksi sähköporakone jolla irrotettu jalat pöydästä, palautettu pora, jossain tässä kävin hakemassa apteekista panacodia
haettu klo 16.00 Nonolle ei-niin-järkkypainava sohva A-salin vierestä, ajettu ja kannettu taas kaikki yläkertaan, nähty lisää ihmisiä, käyty tankkaamassa auto, oltu jo hiukan hysteerisiä, naurettu tyhmille jutuille, käytiinkö hakemassa taas yksi kuorma ehkä?,(montako niitä oli?), viety ylös, hissi yhä rikki ja huono palvelu huoltoon soitettaessa yhä/taas, viety parivaljakko siivoomaan entinen kämppä kun ensin haettiin siivousvälineet, lähdetty ajamaan kotiin
kotona klo 20.30
haettu uuniin ja telineeseen puita kuivumaan, ihailtu tähtiä, tehty ruoka Valolle, lukaistu yksi koepaperi läpi (9+), juotu kahvit, keitetty kissoille jäinen pieni hauki, ruokittu kissat ja pahoiteltu että hauki sittenkin sotki lattian. Unohdinko jotain? Matkalla kuunneltiin serlokki holmesta. Saaks nyt mennä nukkumaan? Villekin otti särkylääkkeen vihdoinkin. Mä en muista otinko ite. Joten en voi ottaakaan.
Kello on nyt 21.33. Autoa ei jaksettu enää tyhjentää meille tulleista tavaroista (paljon).

Keskiviikko:

7:20 herätys, kahvinkeitto, aamulääkkeet, likaisten astioitten haaliminen matkan varrelta, leivinuunin sytytys (kun kävin yläkerrassa avaamassa pellit tarkistin pyykkitilanteen ja hain liiman työhuoneesta), iso lettutaikina pöydälle unohtuneesta maidosta, taulujen penkominen eli hukkuneen lasikapussin etsiminen (Ville löysi), kahvinjuontia, tiskikoneen täyttö, pianonsoiton kuuntelua, päiväruuan tarkistus (kalapuikot isosta pakastimesta),kissojen ruokkiminen, kissat ulos/sisään/ulos,lasikapussin liimaaminen tauluun.
Kello on nyt 8:23
Nuottien etsiminen/äänenavausharjoitus joka jäi kesken. Pukeutuminen, vaatteet hukassa (kiitos Marina tunikasta!). Hampaanpesu. Puhtaan pyykin lajittelun aloitus samalla kun pukeutuu/etsii vaatteita (löysin kadonneen vessapaperirullankin). Pyykkikone pyörimään. Parin taulun järjestyksestä päättäminen.
Klo 8:40
Kylvösten kastelu. Kirkkomusiikki soimaan. Uunin täyttö, kissa ulos(ei uunista!) ja sisään ja ulos (?), kissa raapii tiskikonetta kun luulee sitä jääkaapiksi. Luettu Marie de l'Incarnationin tarinaa ja kummasteltu. Pedattu sohva. Lettutaikina on muuten älyttömän suuri :(
Klo 9:10
Sakeaa penkomista löytääkseni mustia renkaita. Ei löy. Laitoin korvikset itselle. Aamiainen! Samalla teen enkelikollaasia. Tässä kaikessa välissä yleistä höpötystä ja viikon-kuukauden ajojen suunnittelua.
Klo 10:45
Etsitty päivän tekstit palvelukseen, tehty juliste ja kaksi tulostettavaa kuvaa näyttelyyn, Letut paistettu ja samalla istuskelemalla tikutettu stikiirat läpi. FB-juttelua, tiskikoneen täyttöä, ruokapöydän raivausta. Uuni pöyhitty, koemaistettu lettuja kolmen eri hillon kanssa, roskien vienti, valokuvattu koivuja, pyykit koneesta ulos ja uudet sisään. Puhdistettu korvat. Hellan siivous, paistinpannujen pesu. Klo 11:08
Pöydän kattaus (melkein onnistuin tekemään tilaa kahdelle), kahvinkeittoa, kollaasia teen toisella kädellä ohi kävellessä, laskujen maksu. Tekstareita, pellit kiinni, pyykin lajittelu jatkuu, kaappiin asti omat vaatteet/pyyhkeet (miähet laittaa omansa)
Klo 11:52
Tekstareita. Myytävän mekon mittaus/kuvaus. Kahvi. FB ja mese. Kuminauhan katkomista, hakaneulan etsimistä. Kuminauhat sukkiin. Postilähetysten pakkausta, osoitteet hukassa. FB ja mese päällä ohessa, multitasking aikataulusuunnitelmineen. Pyykit koneesta ja narulle. Puhtaat kaappiin, järjestelyä.
Klo 12:35
Korujuttuja: pakkausmateriaalit hukassa. Yllätys...
13:00
Siementen tsiigailua ja pakkausta. Palvelustekstien tarkistus. Migreeni. Lääke. Selaan koottavia runoja/kuvia/näyttelytekstit. Postin haku. Lehteä ei muuten ole tullut vieläkään. Tiskikoneen täyttöä.
Klo14:30
Laulutunnille lähtö, migreeni hellittää hiljalleen, ihottumaa kaulalla jostain. Aurinko paistaa!
15-15:30
Laulupuolituntia! :) Vähän klippaa kii mutta ei haittaa, mut se että toisiks viimeinen tunti niin :( Pakettiautomaattisähläystä, kaupasta härkis, tarjousleipä ja uunimakkaraa.
Kotiin ajelua klo 15:50
Tein ruuan miehille, söin lettuja itse, hukkasin kännykän joka löytyi kissan pyllyn alla. TV auki, oisko jotain... katsoin hetken "Poika joka katosi musiikkiin"-sarjaa, mutta sitten olikin tiskattava paistinpannut ja laitettava tulet uuniin. Taisin polttaa toisen paistinpannun pilalle. Kastelin kukat. Korjasin taulunkehyksen kuumaliimalla ja laitoin yhden maalauksen siihen näyttelyä varten (listanauloilla!) Lähdin sytyttämään tuohukset tsasounalle, ripustin saamamme uuden ikonin. 18-18:35 hetki- ja ehtoopalvelus tsasounalla. Lämmitys jatkuu, puita lisättävä vartin välein, keitän teevettä. Tiskikoneen lataus ja päälle. Vastaan tekstareihin, meseen, s-postiin. Kirjoitan huomisen muistilappuja. Pakkaan uimakassin. Etsin yläkerrasta kollaasitarvikkeita, löydän kadoksissa olleita juttuja. Hukkaan kuplakirjekuoret. Laitoin saamamme nätin tyynynpäällisen sohvatyynyyn. Sommittelen toisella kädellä uutta työtä näyttelyyn (oikeesti? Ei tarttis enempää) ja laitan kiinnityssysteemejä tauluihin. Kerään kirppikselle tavaraa huomista vientiä varten.
19:54
Istun teellä. Kuuntelen kitaransoittoa. Mese/fb/tekstareita, aikatauluja.
20:25
Lääkkeet taisi sekoittaa mahan hetkeksi 😳 Nyt sommittelen älytöntä enkelikollaasia vanhaan puimurin osaan. Odotan että pääsen nukkumaan. Vielä voisi katsoa Areenaa. Lämmitys jatkuu yhä vajaan tunnin. Istun ja pölisen kaverien kanssa mesessä. Kuuntelen kun Valo tekee ruotsinläksyjä. Kissat hurisee. Iltapala-aika mullakin.
21:10
Karjalanpiirakkaa ja kahvia. Kuuntelen dudukin soittoa. Ostoslistan uudelleenkirjoitusta. Jo väsyttää hiukan, uuni vaan ei ota tyyntyäkseen. 21:33 ehdin eka kertaa tänään vilkaista uutisia ja totesin että mulle riittää nyt mun pieni maailmani. Hampaanpesu, petiin.
22:00
Areenalta sarjaa, iltalääkkeet, nukkumaan!
22:20
Uuni savuttikin vielä sisälle - täystuuletus&pöyhintää 😳 jos nyt nukkumaan...?

Ma arvan et liiga palju on liiga palju isegi logistikas. Kuid päev on lühike ja asjad pikad...

tiistai 7. maaliskuuta 2017

Kylläpä aika rientää

Pidän nykyään akustista päiväkirjaa bullet journalin (olkaa kiltit, keksikää sille suomalainen nimi!) muodossa ja FB on toinen päiväkirjani - ilman niitä olen hukassa. Meillä on tapahtunut vaikka mitä, mutta en kykene päivittämään tänne. Olemme saaneet vedenpuhdistuslaitteiston ja se toimii, olen piirtänyt paljon, kirjoittanut, kuunnellut äänikirjoja, käynyt järven jäällä, koonnut tulevaa näyttelyä, suunnitellut aikataluja, käynyt Espoossa, päässyt pt. Herman Alaskalaisen kirkkoon vigiliaan - ne ihanat ikoniseinät! Olen hukannut oikean jalkani muutamaan kertaan ja löytänyt se taas - ja olen saanut levysoittimen! Ja mitä kummaa, se sai minut tanssimaan, siis tanssimaan oikeasti! Niinkö paljon sitä kaipasin?

Kutyssa olen piirtänyt kuvia, vaikka siitä saa migreenin. Kotona olen tehnyt hassuja kuvia Arnen kanssa ja lukenut Fedja-setää. Olen maalannut tyttärille taulut synttärilahjaksi. Käynyt taiteilijaseuran ideointikokouksessa. Saanut tiskikoneen (siis me saatiin remonttilaina pankista!) ja iloinnut siitä kovin, sillä tiskauskin tekee kohtauksen. Ja tämä koneella/kännykällä oleminen. Yhä vaan, aina vaan, alati alati vaan.

Ja pian pääsee kevätkylvöjen pariin. Ihmeellistä.

Eesti keele lisaks ma hakkan õppima Islandi keelt - olen juba saanud aru esimesest grammatika kastist selle raamatus...tõesti ei ole midagi õppinud veel, kuid huvi on suur. Varsti polegi enam tühi koht minu aju sees! :D Tõsiseks: laulmine, lugemine, õppimine on nüüd alati rohkem vaja, et hoida minu mälu. Piltide tegemisel minu aju töötab nagu ingel. Jah, nii teeb...

sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Käsi toimii jälleen!

Monta viikkoa käsi teki hidasta kuolemaa, nyt on voimat alkaneet palautua ja olen pystynyt piirtämään - siis luonnostelemaan, kötöstelemään. Kuumeinen mietintä mitä oikeasti tekisin. Joka päivä pitää jumpata kättä ja sormia, pinsettiote alkaa taas löytyä mutta reunasormet vieläkin takkuilee. Nyt aloitettiin kokeeksi pitkä kortisonikuuri ja Sirdaludin poisjättö on palauttanut minut melkein entiselleni, siis enemmän omaksi itsekseni ja sen vaikeat haittavaikutukset hävinneet yksi toisensa jälkeen.

Tundu et elu on selgem jälle, käsi töötab hästi - vöi on vähemalt parem kui eelmisel nädalal.

maanantai 30. tammikuuta 2017

Miut on haastettu O.o

Nallen piirsin tänään Navikassa painokuosiehdotukseksi. Toinen takajalka puuttuu kuvasta.

Soja haastoi minut ja apuva enhän minä muista mitään, enkä kykene-jaksa selaamaan edes blogiani taaksepäin että löytäisin vastauksia. Mutta lonkalta:

1. Mitä unelmia toteutit 2016?

--- Kääk. Olen huono, maailman huonoin unelmoija. Jos yritän unelmoida jotain niin ajaudun sivuraiteille oitis - se on vähän niin kuin action-elokuvan katsominen, ajatukseni käy harhailemaan ja unohdan mistä on kyse. Mutta minun rakas perheeni ja ystäväni auttoivat minua toteuttamaan yhden haaveeni: pääsin sinne Eva Dahlgrenin konserttiin lokakuussa. Tämä on ehkä lähinnä unelmointia ollut. Niin ja kasvimaan laajennus, sekin onnistui, ei isoksi mutta kuitenkin, ja naapurin ystäväperhe lahjoitti meille aidatkin kasvimaan ympärille (kun ne vielä saadaan paikoilleen!) että *huomio!**unelma?* kanat eivät mene sinne. Eli kanala on rakennettu tulevia kesäkanoja varten.

2. Mitä opit?

Että on pakko hidastaa ja luovuttaa kun ei kykene ei jaksa kuten ennen.

3. Mitä murehdit?

Murehdin perheasioita, esimerkiksi yllättävän koville jouduin keväällä kun poika lähti Englantiin vähäksi aikaa. Enpä olisi arvannut.

4. Mistä nautit?

Kasvimaasta, kaalikoin hyökkäyksestä ja kivuista ja kaatumisista huolimatta. Laulamisesta. Pianonsoitosta vaikka se onkin ihan järkyttävän huonoa ja hidasta se minun soittoni. Tai siis "soittoni". Maalasin kuusi tauluakin! Kalastamisesta ja veneellä olemisesta nautin, pääsin vain liian vähän järvelle.

5. Mitä haaveita on vuodelle 2017?

Kuten sanottu... että selviän hengissä tulevasta leikkauksesta, onkohan se haave? Kanojen hoidon ja kasvimaan lisäksi varmaankin haaveilen, että tänä vuonna pääsisin uimaan järveen monta kertaa. Ja haluan maalata ainakin kuusi taulua. Kolmekin käy, hätätilanteessa.

6. Tuliko elämääsi uusia ihmisiä?

Nyt meni vaikeaksi, en muista. Auttakaa?

7. Mitä halusit, mutta et saanut?

Terveyttä?

8. Mitä halusit ja sait?

Musiikkia, pieniä lomasia pois kotoa, taiteilijaseminaariinkin pääsin osallistumaan - vihdoinkin jotain ihan vaan itselleni.

9. Mikä oli suurin pettymyksesi?

Se kun migreeni vaan palaa aina uudelleen. Ja se, etten saanut tarvitsemaani hoitoa ja apua terveyskeskuksesta. Nyt asiat paranevat, ylilääkäri otti asiani todesta ja omalääkärikin palaa. Potilasasiamies teki todella hyvää työtä, suuri kiitos hänelle! (Ensi viikolla oletettavasti saan kortisonipiikkejä ja ainakin RTG-labra-ym tulokset, saattaa olla nivelrikko lonkassa sanoi fyssari, mutta puutumista ym. se ei selitä)

10. Kenen käytös pöyristytti sinua eniten?

Tiiä pöyristynkö enää mistään. Suomen hallitus ja muutama muu varmaan nostaneet tunnekuohuja täälläkin.

Tämä taas on väriharjoitusta - unohdin siveltimen kotiin enkä jaksanut lähteä etsimään talosta joten kesken on, Navikassa tehtyä. Se on ainoa paikka jossa ehdin piirrellä mitään, tai saan keskittyä/pystyn keskittymään vain siihen. Eilen oli kaksi kohtausta ja olo tänään sen mukainen, mutta sitä ennen oli 8 päivää ilman migreeniä!

Alati raskem on siia kirjutada, pole aeg ega jõudu. Loodan et kevadel saan minu jõu tagasi. Sammu sammult edasi.