maanantai 29. elokuuta 2016

Ainiin, meille tulee kanoja, tai ainakin kanakoppi

Piti vielä tulla muistuttamaan itseä tänne, että kanalahanke on aloitettu. Löysin kirppisryhmästä täydellisen kehikon ulkotarhalle. Syksyllä kootaan ja rakennellaan koppikin, samalla kun pitäisi nikertää pihamaalle jonkinlainen katos työkaluillekin. Suapi nähä. Kanaverkko on hirveän kallista. Mutta koska ei enää resuta markkinoilla niin ehditään olla kotona kanoja hoitamassa. Ja minulla mainio syy jäädä kotiin maalaamaan kun miesväki lähtee jonnekin reissuun - kas kun kanoja pitää hoitaa!

Matkailua on ollutkin tänä kesänä kiitettävä vähän, huomasin etten ole laittanut Turun reissusta edes kuvia, vain sen kuvakoosteen Luostarinmäeltä. Turun liikuntatoimesta aloin heti tykätä tuon oven nähtyäni. Lisäksi kuvaa Turun linnan markkinatuliaisista, Multiaista satoa-tapahtumasta napattu kuva, lempikuvani Luostarinmäeltä, Pälkäneen rauniokirkolta ja Valamon ristisaatosta. Väsyneet matkalaiset siinä prismalla tehdyssä kuvassa.

Käymme Pajan puitteissa kenties työnäytöksiä antamassa joskus päivän verran, mutta kun ei voi tehdä varastoon myyntituotteita niin ei ole mitä kaupitella. Se on ihan hyvä, logistiikka ei enää ole mun päälleni selvä juttu kuten ennen. Enkä osaa antaa enää vaihtorahasta takaisin. Jos joskus käydään keskiaikamarkkinoilla niin ihan siviilinä tai sitten laitetaan hetkeksi lautanauha johonkin puuhun kiinni ja matkatyöpöytä vierelle kököttämään, siinä voi jotain aina filssata tai kaivertaa muutaman tunnin.

Hei me võtame kanu! Suvel siis, ehitame nüüd esialgu neile selline ilus koht aias. Pilti pole veel...:)

Puutarhan villi karkulainen

Pääsin eilenkin karkuun pihalta ja menin suunnistamaan kirppareille - koko Keuruu oli täynnä pihakirppiksia ja kävelin tolkuttoman matkan hissukseen läpi kaupungin, ihan ilosta että jaksoin ja oli kaunis suotuísa ilma. Kulkiessani ajattelin puutarhaani ja mietin oikeasti, oikein sanojen kanssa pääni sisällä, mitä tahdon ja mitä aion. Ostoksia tein myös, toki. Kiinalainen puutarhalyhty, ihana talvitakki, huvittava soon moro-taulu tyttärelle, lasipurkkeja, kukkalaatikoita, huivi (kaupanpäällisiksi), ja mitähän muuta tarttuikaan mukaan.

Kaikkea en kantanut itse vaan noukittiin sitten paluukyydillä mukaan. Etenkin se suuri keraaminen lyhty olisi tehnyt tiukkaa. Join kahvia parissa paikassa ja söin pienen jäätelön, sillä pärjäsin koko päivän jonnekin neljään saakka ihan hyvin. Kotona tein hyvän nopean ruuan ja silläkin selvisin sitten yöhön asti. Nälän tunnetta ei vaan ole, se on kadonnut eikä haittaa. Olen laihtunut toukokuusta koosta 44 kokoon 40, jopa 38 menee - lempivaatteet tippuu päältä! Nenä on kyllä ihan tavallinen, vaikka kuva väittää muuta.

Yöt menneet paremmin kun nukuin pikkusohvalla pystyasennossa, viime yön sinnittelin taas omassa sängyssä ja se ei käy. Heräsin valtavaan kasvoturvotukseen joskus ehkä kolmen maissa, silmät ei auenneet lainkaan, kävin sokkona vessassa (monta kertaa yössä kun käy niin kyllä reitin osaa silmät ummessakin) ja onneksi olin ottanut hieman rauhoittavaa etten ahdistunut ihan valtavasti kuten viime aikoina on käynyt. Valvoa nyt yötä myöten vessassa juosten silmät kiinni turvonneina! Tätä kestänyt jo liian kauan, ehkä saan tietää labrakokeista jotain tällä viikolla.

Nyt ei ole tosiaan tarjolla instagram-kuvia kun en vaan ehdi enkä jaksa, mutta muuta kyllä. Nehän näkee minun instatililtä ken haluaa :) Kiinanruusun piskuiset pistokkaat äityivät kukkimaan! Olen äitiltä oppinut ettei niitä saa heilutella kun on nuppuja, joten en kääntänyt kukkaa parempaan kuvausasentoon edes. Pihalla taas koivuangervo on kaunis, se pitää siirtää paikoilleen vielä kunhan keksin missä se viihtyy parhaiten. Syystyöt puutarhassa on käynnistyneet toden teolla, kaikki pitää yksinkertaistaa niin että pärjään plantaasini kanssa ensi kesänä. Tarkoittaa reunuksien tekemistä, hiekan roudaamista, aluskankaita hiekan alle, kivikasoja, perennaviljelmille teen oman paikan siementen kylmäkäsittelyä varten niin niitä voin keväällä laittaa nyt valmisteltaville paikoille.

Kissat on, edelleen, ihan hölmöjä, jos ei tappele supikoirien kanssa niin että veri roiskuu niin toimivat deejiinä.

Täna kavatsen kindlalt et saan valmis mõned lillepeenred ja õhtul kõik on valmis ja iluks, eks...... :D

perjantai 26. elokuuta 2016

Punainen, on punainen, on punainen

Värisilmään pilkahtaa tänään punainen, aamulla jopa harkitsin pukeutuvani ainoaa Gudrun Sjöden-mekkooni kun menin verikokeisiin (punaista!) ja eilen meinasin ostaa punaisen syvänmallisen olkakassin kirpparilta (kun piti kuljettaa kylillä kahden litran pissatonkkaa (anteeksi nyt intiimi paljastus) ja se pisti olkalaukusta ulos kiusallisesti ja loiskuikin vielä mokoma siinä kävellessä - ei siinä tosin pissaa ollut kahta litraa) Ja vieläpä hetken harkitsin punaista villamyssyäkin. Mutta vain harkitsin, ja hetken vain. Ilmeisesti yleinen värijano on nyt, maalaamista kaipaan aivan hirveästi.

Tänään Mänttään koruasioissa ja museolle hakemaan ystäväni Andreaksen töitä.

Raparperin kukka :)

Sellised hetki ka kui ma otsin punast ja natuke, ainult natuke kavatsen seda kasutada... kui ma arvan et sest et ma igatsen maalimine.

torstai 25. elokuuta 2016

Vihreä

Taas väripostauksia, mutta kun. Tänään näin kirpparilla vihreän irlantilaisen neuleen, semmoisen just ihanan mutta kokoa M. No ilmoitin tyttärelle josko tykkäisi, hakisi pois. Vihreään törmäilin muutenkin tänään, kummakseni. Eilen silmät haki ihan muita värejä, mutta illalla pääsin puolukkametsään (ja näin elämäni ensimmäisen hirvikärpäsen, se yritti kiitää räpeltää mun hihasta sisään vaan ehdin listiä sen - Ville taas sai melkein 10 niitä kimppuunsa, kotonakin vielä löytyi päästään) ja siellä silmiin juuttui se vihreä. Puolukoita tuli pari litraa meidän onnettomien kyykistellessä mättäillä, kumpikin vaivaisina. Villeltä imettiin nestettä polvesta ja uudet kipulääkkeet sai ja reumaverikokeetkin nyt otettiin, oltiin me siinä illansuussa sitten hilpeä näky. Täällä onneksi kukaan ei kahtele. Yhtenä päivänä menin tosin puskan taa piiloon aina kun auto meni ohitse ja olin punahilkkana metsässä, punaisen korin ja vaaleanpunaisen vintageanorakkini kanssa. Hihi. Yhdessä kuvassa muuten aitoa pajunköyttä, miehet teki.

Sellest rohelisest ma ei kunagi saa liiga palju :)

keskiviikko 24. elokuuta 2016

Keltainen, oranssi

Oli aikoja kun pukeuduin paljon keltaiseen ja oranssiin - nyt en osaa lainkaan, en edes sen värisiä asusteita (=huiveja) pitää. Kuvissa, joissa minulla on pitkä punainen tukka, on ylläni lähes järjestään kirkkaita heleitä värejä. En ole enää kirkas, heleä ihminen. Tukkanikin on haalistunut ja siitä on vain puolet jäljellä, ja sekin puolikas lyhyt. Leikkautin itselleni muodikkaan (juu!) piilokaljun taannoin. Nyt odotan vain hiusten kasvua ponnaripituuteen. Voisi tähän näpertää muutaman pehmeän takunkin kyllä.

Mutta piha on kaunis nyt, oranssina ja keltaisena loistavine kukkineen - loppukesän (tai alkusyksyn, tänäänhän on Perttulin päivä!) väri-iloiset krassit, sametti- ja kehäkukat! Jo kaukaa tulee hyvä mieli, ja ihan ilman omaa ansiota - kukat ovat saaneet kasvaa rauhassa ja uholettomasti, kunhan siemenet heitin multiin. No, vähän piti koulia taimiakin. Mutta pääosin ilman apuani.

Vasta nyt voi istahtaa katsomaan kasvimaata, ihailla sen runsautta (ja toivoa, että oikeaa satoa olisi enemmmn, mutta kyllä silmänilokin on puoli ruokaa!) ja levätä. Uusia perennapenkkejä ja kohopenkkejä pitää tehdä, vaan itse en kykene kaivamaan enkä roudaamaan hiekkaakaan. Sain tänään taas 4 kortisonipiikkiä ja saikkua kuun loppuun.

Minu endise elu värvid oli kollane ja oranz, kuid nüüd pole vaja midagi heledat värvid. Mulle meeldib kõige rohkem must ja hall, väikese pruuniga, võib-olla natuke punane või sinine. Olen allergine kollase ja oranzi vastu!?

maanantai 22. elokuuta 2016

Ympyräpympyrä

Mitähän ihmiset tekivät ennen kuin keksivät ympyrän?

Pole midagi muud nüüd öelda, andeks.

Osa minusta alkaa jo panikoida

...ihan vähän vaan, eiksnii. Mutta viimeöiset kipu-tukehtumis-turvotussessiot oli jo liikaa. Ylihuomenna lääkäri. Saako NYT sanoa etten ala? Saatan näyttää toimivan ihan normaalin rajoissa ja pystyn olemaan kuin ihminen ainakin, vaan oikeasti vaan puhun puille puhtahille, haastan haavan lehtisille... kävin kelkettämässä yläpellolla parkua pois.

Kuid liiga palju on liiga palju, eks? Isegi haigus ja ebakindlus.