Paljon.

Nyt ei jaksa kirjoittaa juurikaan mutta kuvia laitan. On tapahtunut niin paljon. Kävimme Parolan panssarimuseossa.

Haimme pojan kotiin lentokentältä. Minun sisälläni juhli pieni äiti, join ruusulimsaa. Pesin Porsolat.

Teen pihatöitä niin kauan kuin ne 27.4. annetut kortisonipiikit toimii. Nyt alkaa jo sattua, pari viikkoa mennyt hyvin. Migreeni on palaamassa takaisin päivittäisenä. Kasvimaa on kuitenkin saatava kuntoon että saadaan ruokaa. Järvellä on ollut katiska ja verkko, hiukan kalaakin tullut (ei tarvinnut odottaa nyt Pietarin ja Paavalin päivään!)

Seuraan Areenalta Ommelten välistä aikaa, kuuntelen Vera Stanhope-äänikirjoja. Haluaisin aikaa kirjoittamiselle, pari tarinaa olisi tulossa mutta aikaa ei ole - keskeytymätöntä yksinäistä aikaa.

Katselen maailman kauniita asioita ja yritän olla surematta murheellisia. Euroviisuehdokkaista olen tykännyt Unkarista, Puolasta ja Itävallasta. Eilen oli ukkosta, mutta se kierti meidät kaukaa.

Paar nädala jooksul on juhtunud väga palju - on olnud muret ja rõõmu ja nutmist ja naermist. Aias on täis hoog peal, tundub et ma elan ju varahommikust õhtuni aias...