Sitä saa nyt oikein etsimällä etsiä enkä vissiin ole ainoa joka miettii miten viime torstaina voikin olla vielä niin helppo uskoa hyvään. Mutta ei auta pelätä eikä hautoa murheita.
Aurinko on silti noussut ja antanut toivoa. Joillekin se on nyt maailman vaikeinta - että se yhä nousee. Että aika vaan kulkee eteenpäin vaikka kaikki on pysähtynyt.
Syksyinen luonto kuitenkin tarjoaa ihmeellisiä värejä ja muotoja lohdutukseksi, jos vain jaksaa katsoa.
Pihatie aamulla usvassa ja hirmuisen jättimäinen vuoden ennätysssaalis suppismetsästä...
Pajalla ja yläkerrassa valmistuu kaikenlaista kummaa, vaihtelevia nämä meidän työt!
Eilen tuli semmoinen migreenikohtaus ettei aikoihin - meni pari tuntia ennen kuin tajusin sen olevan migreeniä. Näkökenttään ilmestyi ennen kipua kirkas ja teräväkuvainen pallo, ja sen ympärillä kaikki oli suttuista ja jotenkin mosaiikkimaista - tai niin kuin kaleidoskooppi. Viimeksi oli tämän tapainen kauan sitten. Sanoivat teekoossa, että kannattaa tulla sinne jos toistuu. Vieläkään en ole ihan eilisestä toipunut. Yritän tässä kuvassa näyttää millainen se oli - mosaiikkimaista en oikein saa toteutettua.
Maailma rahu on habras asi. Ma palun Jumala käest armu ja jälle armu meile kõigile. Õigeusu kirik palvetab ka kurjategijate eest, mis ongi keeruline ja väga raske - on lihtne mäletada neid kelle on meile armsad.
.png)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti