maanantai 7. syyskuuta 2015

Yritys keventää ja reipastua

Ajattelin etten jaksa ajatella enää maailman tilaa ja suodatan uutisia tai en lue niitä lainkaan, vaan eihän tuo helposti onnistu. FB on täynnä kurjia uutisia, sekin. No mutta. On kuitenkin pakko pitää toivoa ja rukousta yllä. Migreeni on hiukan vähentynyt estolääke Triptylin myötä, mutta eilen oli kaksi kohtausta kuitenkin. Tänään ei ole vielä ollut. Voi miten odotan sellaisia päiviä kun ei tarvitse pelätä ja miettiä tätä.

Ompelen pussihousuja kaksista vanhoista pellavahousuista Valolle, tulevan viikonlopun investituuraan. Miten voi olla mahdollista, että leikattuani kahdet pellavahousut kaitaleiksi saumoja pitkin on yksi kaitale leveämpi kuin muut? Sitä voin ajatella. Muita käsitöitä en ole vielä paljoa tehnyt. Lautanauhan laitoin kehikkoon ja kokeilen autossa kutomista. Suunnittelin pienoisen rannekorun pienoiselle vauvalle, josta kohta enemmän. Ville solmi helminauhan ja kaiversi pikkuisen siiven.

Lauantaina minusta tuli pienen Micaelan kummi, ei sylikummi kun oli luterilainen kaste, mutta kummitus kuitenkin. Voi mikä vauva, veljenpojan pieni prinsessa! Katsokaa nyt, eikö ole ihmeellinen.

Eilen oli Keuruulla liturgia jonka jälkeen meillä kirkkokahvit ja rukoushetki tsasounalla. Mukana oli myös etiopialainen Gennet, jolta saimme tsasounaan kauniin puuristin ja etiopialaisia tuohuksia. Ne ovatkin vallan erilaisia kuin suomalaiset :)

Liturgiassa muuten laulettiin ns. muoviliturgia, eli ap Paavalin kokoamasta/sovittamasta liturgiasävelmistöstä piti päästä jyvälle pikavauhtia ja onnistuihan se ihan melkein hyvin. Ainakaan kanttori ei moittinut pahaksi. Meillä on se levylläkin, sen sain edesmenneeltä igumenia Marinalta kun viimeisen kerran tapasimme.

Tuntuu, että on tapahtunut paljon kaikenlaista mitä vaan en muista kun en joka päivä ehdi tähän koneen ääreen.

Ystävät kävivät auttamassa etupihan marjapuskien kanssa ja toivat tullessaan valkoherukoita. Valo teki kaalinlehtiasun. Ja vesisammiosta oli tipahtanut pois se kiipeilykeppi, löytyi pieni sisilisko hukkuneena sieltä. Nyt lisko saa ylleen hopeaa. Surullista mutta samalla uuden alku.

Onkin ollut aika kirkollinen viikko, tiistaina olimme tosiaan Jyväskylässä kirkkovuoden alun liturgiassa, lauantaina luterilaisessa kastetilaisuudessa ja eilen taas liturgiassa ja rukoushetkessä. Ja iltarukoukset lisäksi tsasounalla. Tämä elämä tuntuu hyvältä. Huomenna on jälleen juhlapäivä, Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian syntymä.

Kissoista vielä sen verran että voivat hyvin ja erityisen paksustikin, ainakin Lordi. Yöt alkavat olla kylmiä ja pian ne on pidettävä sisällä, missä herättävät aamuneljältä availemaan ovia. Tuskin maltan odottaa...

Maailm on kurbust täis, kuid on vaja usalda, paluda Jumala armu inimeste ja maailma peale.

Ei kommentteja: