Suattaapi ramasta hiukan

Hämeenlinnassa oli kivaa vaikka oli pitkä päivä. Oltiin perillä vasta hiukan 10 jälkeen, etsittiin epätoivoisna rannekkeita ja maitokärryjä ja paikkaa ja lopulta kaikki järjestyikin. Musiikki kuului hyvin päälavalta siihen puun alle - valitsin meille suuuuuuuren hopeasalavan joka varjosti koko päivän, paria hankalaa tuntia lukuunottamatta. Työnäytöstä kävi katselemassa moni ja myyntiä oli mukavasti, ts. saatiin omamme pois ja vielä hiukan päälle - "omiksi" luetaan tehdyt ostokset: kirjoja, riimusauva, uusi miekka Arnelle, ja jotain muutakin mitä en nyt muista - ainiin mukaan tuli myös yksi melkoinen luu.

Ei oltu edes myyntimielellä liikkeellä, kunhan hengailtiin. Eli rahantulo oli plussaa. Sain myös käsistäni pois ihanan oranssin viikinkitakin alun jota en ikinä saanut valmiiksi, ja perhe vaurastui kahdella törkeän isolla PianKeran kahvimukilla keskiaikakäyttöön.

En päässyt seuraamaan muita esityksiä kuin Greenrose Fairen keikkaa ja yömyöhäistä tulishowta hiukan. Mukana oli meidän kahden lisäksi Nilla, Valo ja Arne - onneksi Nilla hoiti Arnea niin säilyi jonkinlainen tolkku hommassa. Alue oli niin iso että sen kiertäminen kerralla oli mahdotonta jos meinasi hoitaa omaa puotia samalla. Näin vain muutaman tutun kojullaan, ja jokunen muu kävi moikkaamassa onneksi meitä omallamme. Yksi esitys tuli ihan luo; Rae (Milla Kurronen) tasapainoili kukkapurkki päänsä päällä ihan viereisellä penkillä. Ja kuulimme Räikän lauluja läheltä kun kiersivät aluetta, ja kahdesti kohokohtana oli kahvikärry.

Linnanpuiston ruusut oli upeita, ja kuumailmapallokin näkyi (siitä en saanut kuvaa) ja järvellä suhasi eestaas moottorikäyttöinen "viikinkilaiva" sekä ökyrikkaiden jahdit - ja kaksi hassua seisaallaanmelojaa. Otin ihan luvattoman vähän kuvia, kun helle pehmitti pään ja muutenkin kännykkä alkaa olla ihmeen hidas, kamera ei aina aukea tai kuvankäsittely liian hidasta ja masiina menee kiinni kokonaan kesken session.

Lapsi kannattaa laittaa aina töihin jos itse ei ehdi päivystää - mutta siitä saa osakseen Silmäyksiä....

Puun alla kyyhötti oletettavasti Aragorn, eikun Nillahan se uudessa puvussaan.

Ennen lähtöä oli tosiaan hirmuinen kina itsen kanssa että minkä vaatteen laitan, ja päädyin sitten siniseen mekkoon. Olin jo valitsemassa miehen kirjaileman hääpukuni kun tuli joku mystinen este. Ainiin, se juttu että yhtäkkiä tuli palava halu alkaa ommella lisävaatteita sen kanssa ja sitten tajusin siinä olevan liian suuren kaula-aukonkin. Miettiköhän Eevakin laittaako viikuna- vai omenapuun lehden? Miten voi olla niin vaikeaa? Päässä oli nyt sitten helmiliina ja ohimorinkulat - ensin meinasin jättää silmälasit pois mutta olisin saanut vain entistä ehomman migreenin. Ei ne rinkuloitten kera sitten niin paljon kolisseetkaan. Kevyt mekko taas takaa helpon vessakäynnin - se ei ole vähäinen asia. Tämän yhteydessä voin vielä kiittää linnan henkilökuntaa illan Erityisjärjestelyistä asian suhteen - loistavaa ja ystävällistä palvelua. Kannatti kysyä. Niin ja lisäksi joku talkoolaismies (oletan) kärräsi meidän kamat paikalle kun tulimme - takasi toki sillä nopeimman tavan saada kärry omiin töihinsä eli puunhakuun. Seuraavana Pajan ostoslistalla onkin maitokärryt, katseenkestävät.

Nyt on koko päivän väsyttänyt ihan hirveästi, sain kuitenkin tiskattua. Ei jaksa edes järvelle. Aamulla oli niin jykevä kohtaus että yritin viittoa käsillä jotta joku hakis mulle jääpussin mutta ei auttanut se. Kun en saanut sanottua. Eilen oli vain yksi kohtaus (aamulla) mutta nyt tuntuu että kohta taas mennään.

Ma kuulsin et Tallinnas on Karnaluks lähedal (sest ma ei ole kunagi seal käinud) väike kauplus mist saab osta ilusaid "keskaegset" paelad, aga ei tea selle nime. Kui keegi teab, palun andke mulle teada ka :) Kusagi keskpaigal sadam-Karnaluks vahel?