Olen ollut muka touhussa niin paljon etten ole jaksanut kirjoittaa. Totta toinen puoli, toinen puoli onkin sitten migreenin syytä. Tämä vaan jatkuu. Häntä pystyyn, lippu korkealle jne. Kuljen tsasounalle iltahämärissä ja jupisen että au, au, au - onneksi se tarkoittaa viron kielellä "kunnia" - "Au olgu Isale, Pojale ja Pühale Vaimule". Juuri äsken ilahduin kun löysin viikonlopuksi markkinoille huivin joka ei satu. Itse asiassa se on silitysliina, semmoinen litunen ruppana kangassuikale jonka saa kevyesti solmittua niskaan ja nostettua neulan kanssa päälaelle. Harkitsen vakavissani sen tärkkäämistä. Vanha kunnon kaurikotilo-povoynik ei käy, se painaa. Olemme yhden päivän työnäytöstämässä Hämiksessä, enempää ei jaksa. Ja on luvattu helteitä (ja trombeja!) - minkä mekon valitsen? (Sellaisen jossa painoa helmassa ettei tuuli vie?) Olen tehnyt jopa lautanauhaa työnäytöstä varten - tuollaista punavihreää kivrimiä, josta ei uskoisi kuinka paljon päänvaivaa siitä sain. Että pää ei osannut mutta kädet muistivat mitä tehdä. Se tuntui aika uskomattomalta - kaikki se ryhmittäin kääntely meni lihasmuistista. Mutta vain yksi oinaansarvirivi, kahteen en uskaltautunut vielä. Ei tuo kestä kauheasti lähempää tarkastelua... mutta nautin sen tekemisestä. Siihen olisi pitänyt ottaa vaikka joku tumma lanka reunustamaan kuviota, mutta hämärissä kun laittelin lautoihin niin oranssin ja punaisen väriero ei ollutkaan riittävä päivänvalossa.
On juhlittu lisää, Valo täytti 12 vuotta. Kun kysyttiin lahjatoiveita, sanoi että se Ikean lamppu. Kysyttäessä "mitä muuta -" vastasi jotta
"- varsiluuta". Olihan se sitten ostettava, tokihan tsasounan isännöitsijä tarvitsee luudan! Luuta toimi eilen myös ripidinä, kun kirkolle eksyi öttiäisiä. (En ole ikinä nähnyt kirkoissamme käytettävän ripidiä - se on hupaisa tavara!)
Uspenien juhlaa on vietetty kotioloissa ja käytiinhän me Kolhon kirkossakin liturgiassa, ollaan toimitettu joka päivä tsasounalla jotain ja keskiviikkoiltaisin ehtoo- tai hetkipalvelus. Tuntuu niin hyvältä mennä sinne iltamyöhällä, sytyttää tuohukset ja muistella kaikki muisteltavat. Usein luen iltarukoukset viron kielellä, hyvää harjoitusta samalla.
Meillä on uusi perheenjäsen - ihkaoikea sohva, sellainen upottava ja houkuttava! Ja toinenkin uusi perheenjäsen tupsahti: kangaspuut! Tulisiko joku kertomaan mulle miten ne laitetaan - Valo tosin osasi koota ne oikein (kuvassa väärin).
Lapsuuteni mantra: a-böö, c-hal, ham-kao, kap-lum, lun-pop, por-suo, sup-ö! Siitäs saitte, epäilijät - se on olemassa!
Nädalavahetusel meie lähme Hämeenlinna keskaeg turule. Mõtlen milline rätik või sall oleks hea minu vaesele haigele peale. Nüüd on siis rätik peas, vaene seegi, kuid kerge. See on minu "triikimisrätik" millega teen pressitud voldid (???) :D
.png)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti