Multitasking vai mitähän tämä nyt on...

Tänään sain valmiiksi ensimmäisen kahdesta tilatusta tavallisesta lautanauhasta, pituus 2m, väreinä lupiini ja raparperi (joka onkin harmaa) sekä kaupan musta. Aluksi laudoitin ne väärin päin ja hetken kummastelin - no se olikin se ohje jossa ei ole merkitty kirjaimia (lautanauhailijat tietää mistä on kyse) mutta käänsin tilanteen päälaelleen ja päätin käyttää virheen hyväkseni ja tehdä ihan toista nauhaa... Kuvio oli onneksi ihan minun päätettävissäni! Näillä mennään kun pää on vanha. Mutta ihana tehdä nauhaa pitkästä aikaa. Päätin innostua lisää ja aloittaa oinaansarvea ensi viikolla.

Mutta se, että oikea etusormi on halki kahdesta kohtaa ei varsinaisesti helpottanut asiaa, ja kun piti ryhtyä vielä hieromaan miehen jumittunutta lapaluuta samalla, tuli aika rumpalimainen olo. Nyt ymmärrän Remua, ja vanhempaa poikaanikin paremmin. Pianonsoitosta en vieläkään tajua mitään. Pitää hieroa lisää.

Niin ja sitten on tämä puutarhan puuhamaa. Ihmettelin tosiaan aikani kun kasvit vaan juroi ja sitten yhtäkkiä olikin näitä kaaleja ja kaikkea ihan liiaksi asti. Liljat jatkavat aukeamistaan suloisesti, ja sillastettu omenapuu kiittää näin kauniisti. Kyllä kannatti Villen saada se noidannuoli.

Meillä kävi juuri tervetulleita, ihania vieraita - Jyväskylästä isä Unto perheineen! Tulivat katsomaan tsasounaa kun osuttiin matkan varrelle. Ylihuomista varten on pystytetty paviljonkiteltta, luulen sen olevan auringon- ennemminkin kuin sateensuojana - missä se kaivattu sade nyt viipyy? Praasniekkaan tulijoitten määrää en tiedä, mutta kahvit ja leivät ollaan varattu. Jännittää. Tänä vuonna toimitetaan pienimuotoisesti Akatistos, isä Kaarlo tulee kanttorin kanssa Jyväskylästä. Tein tänään Louhisaarta ja minttusimaa, leivänpäälliset ja muut on vasta ajatuksia, gluteeniton kakkukin taitaa olla vielä miettimättä. Kyllä kaikki järjestyy - muistelen jotain juttua jostain viidestä leivästä ja kahdesta kalasta.... vai oliko se toisinpäin.

Kasviokin valmistui ajallaan ja päästiin yöuinnille eilen, tällä kertaa ei tuntunut siltä kuin olisi kattilankansia vastaan uinut. Vesi oli tyyntä, mutta viileää - en kehtaa sanoa että kylmäähän se oli, kun kuulemma vedet on lämmenneet vihdoinkin (ja miehet ei uineet ja kehuin niille että on muka ihan lämmintä). Kylpyammeeseen taas oli unohtunut mintunoksia kylvyn jäljiltä ja rautavesi oli tehnyt hienoja kuvioita vannan pohjalle.

"Noin marjat hattuun perkaa hän."

On tulnud aeg, et meie on vaja panna ilusad ja puhtad riided selga juba vara hommikul sest meile tuleb võõraid iga päev, kirikut vaatama :) Täna külastas isa Unto koos perega, meie olime nagu metsikud, liiga kuum päev, polnud riideid vaja... No oli püksid ja räpased T-särkid küll, nii ja naa riietatud olime. Aga kuid rõõmus olime nendega kohtuda!