Hilliä kehiin

Itsehillintä ollut koetuksella. Oli suklaata ja söin ne tuhmasti pois (Eeva antoi ja Aatamikin otti - en ollut yksin liikenteessä!). Ensin taistelin kovasti itseni kanssa noin viisi sekuntia.

Myös olen ollut äkäinen ainakin puolen minuutin ajan mutten muista mistä syystä.

Hilliä saisi olla hommissakin - innostuin kultaamaan ja hopeoimaan hetkeksi ja hetki oli hiukan pitkä - en malttanut pitää taukoa ja nyt on nielu turvoksissa ja ihottumaa ja tärinää ja kaikkea sitä mitä saa akryyliallergiasta (joka palasikin takaisin näköjään, olen yrittänyt maalata myös yhtä enkeliä lampettiin akryyleilla) ja asetonin nuuhkimisesta. Kynsilakkailua siis, ihan työn merkeissä. Tein vain alle tunnin mutta se riitti.

Ikkunalle on noussut tämmöinen söpöys, onnenapilajuttu jonka sain kaverilta, tai ystävältä, oikeastaan. Aamun harmaudessa se loisti kuin pikkuinen hilpeä liekki.

Hillintää kaipaisin myös lumi- ja räntäsateelle. Ikkunasta katsoin kuinka piha peittyi lumeen ja loskaan, nyt seurataan kaiken sulamista vesisateeseen. Mutta kurki lensi yksin yli pellon ja huuteli. Näin myös virrassa peseytyvän joutsenen.

Naamakirjassa olen seuraillut erään tutun/ei-niin-tutunkaan-mutta-kaverin-silti matkaa Namibiaan, aivan kuin olisin itse käynyt siellä. Lentohalujani ei tarvitse hillitä, niitä ei ole. Olen iloinen että hän pääsi Suomeen takaisin turvallisesti - maailman uutiset kun ovat olleet sellaisia kuin ovat. Namibian kuvat veivät minut paikkoihin joissa en ikinä tule käymään, sellaisten ihmisten ja rakennusten tykö, joiden kuvat pysäyttivät minut tajuamaan kuinka kaikki tapahtuu juuri nyt joka puolella maailmassa. Toivon että hän pitää näyttelyn tai tekee kirjan kuvistaan. Muistakin se, Erkki!

Lupaan hillitä itseni seuraavan kerran kirjaston poistohyllyn kohdalla. Mutta kun sieltä sai kassillisen kirjoja kahdella eurolla. Niin toin kotiin Hirvisaaren Sonja-sarjan, yhden muunkin sarjan ja yhden muun hänen kirjansa joka puuttui yhdestä sarjasta ja kaksi lastenkirjaa ja Kirkan nuotit. Kyllä. Vain yksi kassi. Se hiukan repesi, mikä ei suinkaan johtunut ahneudesta.

Tuhma olen.

Arne kävi eilen mummulassa, tehtiin linnunpesä josta hän tiiraili kiikareilla mummua.

Iitin puvun liivin olkapää korjauksessa, samoin vyötärönauha.

Panagian alaosa valmistuu hiljalleen.

Eilen tein sipulihilloa, nams!

Sibulamoosi keetmine on nagu kunst. Kunst on ka vanade rõivade õmblemine õige suuruse. Ja üks kunst, mis mitte lihtne, on enesekontroll....