... niin ja vielä...

... luontopostaus ja tuli mieleen muutakin.

Kun minä niin tykkään yksityiskohdista. Kokonaisuudet jäävätkin usein hahmottumatta - esimerkiksi elokuvien ja kirjojen juonet. Katseeni tarttuu usein siihen pienimpään mitä nähtävillä on.

Lapsena minun oli helppo istua sienen alla metsässä ja kuunnella sadetta... nyt kun en enää mahdu, niin kuvaan näitä taikapaikkoja. Tässä kärpässienipiiri venerannan lähellä - siellä piskuiset haltiat pitänevät kokouksiaan. Kokonaisia kärpässienikyliä on noussut tien varteen, ne hehkuvat upeina ja houkuttavina.

Googlen kuvahaku tuotti hauskan tuloksen: etsin mikä mahtaisi olla tämä hämähäkki mutta sainkin liudan hienoja freskoja ja muuta kaunista! Yksityiskohta muuttuikin nyt yleisnäkymäksi, kiitos googlen tajusin jotain sen ansiosta: että niin tahtoisin taas maalata, ihan vereslihalla välillä asian suhteen!

Arki odottaa kärsivällisesti. Toisinaan työt ovat hienoja... Kohta menen tavallistiskien pariin, ne eivät ole yhtä hohdokkaita. Jaksan tehdä vartin verran hommia, pääkipua olen kestänyt ilman lääkettä tällä erää 18 tuntia jos oikein laskin. En halua että lääkäri sanoo "sul on pää kipee kun otat sitä lääkettä koko ajan"... koska se ei ole totta. Kohta vissiin alistuttava ottamaan lääke. Vasen silmä katsoo eri suuntaan kuin oikea, näen kahdessa kerroksessa kaikki ja tarkennus on toivotonta. Sinnittelen silti, olen väsynyt ja kyllästynyt tähän. Mutta onneksi on musiikki!

Mida ma teeksin ilma muusikata? Oleksin väga väga kurb ja haige.