Kylläpä oli kiva viikonloppu Valamossa! Ensinnäkin se yksinolo, matkustaminen... ja se, että on aivan vasiten oppimassa jotain uutta, sekin on minulle hyvin erikoista. Ja opinkin, ihan varmana, kun vaan muistaisin mitä!
No stikiiroitahan me siellä opeteltiin, ja opin samalla muutakin kahdeksansävelmistöstä. Sunnuntaina oli Ristin ylentämisen juhla ja saatiin laulaa kirkossa koko kansa, oli kaunista ja ihanaa sekin, melkein luulen että osasinkin! Marraskuussa uudestaan troparikurssille, tai ehkä käymme jo aiemmin kun tuli korjaustöitä mukaan. Matkalla kohtasin ihmisiä, uusia joista tuli jollain tapaa tärkeitä. Tuli juteltua asioita. Kohtalo tai enkelit heittivät nämä ihmiset tielleni, kiitos siitä. Huolia sain kevennettyä kirkossa Jumalanäidin ikonin edessä, ja nukuin yöni hyvin valkoisessa vierasmajassa, kiitos siitäkin. Vanhan päärakennuksen paikalla on nyt tasainen ruohokenttä. Eräs mukava nuori tuttavamme (Terveisii!) oli kellonvalukurssilla ja teki todella kauniin kellon. Syksyn värit loistivat. Rakas paikka.
Torstaina ennen matkaa oli vähän erilaista.
Voin kertoa että tuo kahdentoista tunnin tiputus ei auttanut. Olen saanut sen jälkeen jo 5 migreenikohtausta. Huomenna soitan lääkäriin, tänään kävin niskan magneettikuvassa- josko selviäisi jotain siitä.
Pyörähdin omalla kirkolla tänään myös. Se tekee aina hyvää. Joku voisi nostaa tuota Jyväskylän helmaa ja valuttaa kylää lähemmäs meitä.
Ja ne muut laulut sitten: yksityistunnit alkoivat, huu! Oli kivaa vaikka jännitti (kirjoitin ensin vahingossa "jänisti"), odotan kovasti seuraavaa tuntia. Kappaleiksi valikoituivat Chydeniuksen "Oravan laulu" sekä elokuvasta Kaksipäisen kotkan varjossa kappale "Elämän syliin". Kipinällä (siis kulttuuri/teatteritalollamme) oli kirjoitus seinässä: "Johan Lindh v.1902 tapiseerasi nämä huoneet".
Onneksi matkustan kevyesti, jouduin eilen nimittäin juoksemaan junaan. Pelkäsin että sydän halkeaa, keuhkot repeävät samoin kuin akillekset (joilla ei saisi juosta!) JA että vielä tipun pitkissä portaissa. Harmitti! Mutta tulipa koettua sekin. Juna lähtikin toiselta laiturilta kuin muistin ja siemailin ihan rauhassa kahvia kunnes hoksasin asiain laidan. Suuremman tavaramäärän kanssa olisin jäänyt junasta. Mutta hei, juoksin!
Kotiin päästyäni hyppäsin veneeseen melkein heti.
Nädalavahetusel olin Valamo kloostris laulmas ja oli nii ilus aeg jälle. Suures kirikus laulmine on põnev. Sügis on alati minu lemmik aastaaeg. Selle värvid, löhnad, järv, seened, külmad hommikud... kohtumised inimestega, kellega pole enne näinud, palve ikooni ees, öösel vaikne loodus ja puhas õhu kloostri aias. Ma armastan seda.
.png)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti