On päiviä jolloin en pysty mihinkään, ja sitten tällaisia päiviä kun teen hiukan. Koskaan en tee paljoa enää. Kela väittää että pystyn elättämään itseni työllä - mutta työkkärikään ei ole keksinyt millä työllä, kaikkina näinä vuosina. Toisaalta jos nimeni olisi vaikkapa Ratia, voisin pyytää pienestä työstä suuren hinnan. Sitä odotellessa teen työtä palkatta :)
Jaa miten niin palkatta? Teen talkooperiaatteella, ja autan Villen töissä - en koskaan muista laittaa työtunteja ylös ja jos laittaisinkin niin se ei muuttaisi mitään. Hinnoilla kun on kattonsa. Suunnittelusta en ole koskaan ottanut mitään - jos Ville jotenkin hinnoittelee sen työn sisään niin en tiedä siitä yleensä mitään enkä haluakaan. Mutta itse tykkään tästä juuri näin. Jos minun pitäisi ajatella rahaa, en pystyisi tekemään töitä. Jos asiaan liittyy rahaa, vastuu tulee minulle liian suureksi ja stressaannun. Ihmiset luopuvat rahastaan niin kitsaasti että pitää olla jotain todella hienoa vastineeksi - mieluummin teen sen minkä osaan ja olen iloinen että pystyn tekemään vielä jotain. Nykyään käännytän esim. ompelutöitä kysyviä asiakkaita toisaalle - tiedän kuka osaa oikeasti ja hyvin.
En osaa ajatella, että olisi pakko tienata elääkseen tietyllä tavalla. Jos on vähän, kuluttaa vähän. Jos tuhlaa ne vähänsä johonkin mieluisaan on se terapiaa ja opettaa myös elämään vähemmällä sen vastapainoksi. Minulla on ruokaa, lämpöä ja rakkautta, se riittää.
Maailm jookseb raha pärast, ma ei taha. Ma teen väikesed tööd, ja ootan väike rõõm selle eest.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti