perjantai 15. helmikuuta 2013

Paljastuksia

Aamu oli niin tyhmänkipeä ja kenkku, että päätin listata kaikki harmistuksenaiheeni tähän yhteen ja siten kenties päästä niistä eroon. Istuin kirjaa lukien sängyssä (Anne Tylerin Digging to America, englanninkielinen kirjallisuus onkin hyvä juttu! Luen iltaisin että nukahdan - se vie ajatukset hienosti muualle) ja sitten syöksyin vessaan lukemaan Elisabet Ahon Lillyä (juu, uskokaa tai älkää olen kahden kirjan loukussa) ja tunsin itseni kipeäksi kuin pieni eläin. Nukuin ohitse ensimmäisen kahvikupillisen jonka Mies toi minulle sänkyyn (ja tämä on ihanaa, kahvit sänkyyn!) - poikkeuksellista! Uuden kupillisen ja kipulääkkeen jälkeen sitten vielä luin ja harmittelin kerralla kaiken. Pysyin sentään hereillä ja nyt olo on jo ihan ok.

Ennen harmituksia kuitenkin on kerrottava miksi haluan tyhmät pikkuasiat pois. Ystävän tuttavaperheen pieni tyttö kuoli siinä Laukaan maneesionnettomuudessa. Eli minullahan on kaikki hyvin, turhat kipuilut ja valitukset seis! Pienessä maailmassaan helposti luulee olevansa se jolla on Oikeus ja kaikenlainen tähteys. Ja Venäjällekin putosi meteoriitti - oliko se se jota odotettiin vai vasta esimakua tulevasta?

Ja sopiihan tämä paastoonkin. Ruokapaastoa kun en voi pitää, niin ajatusten puhdistaminen turhasta on varmasti paras tapa aloittaa tämä Pääsiäistä kohti vaellus.

Niin, ne harmistukset.

- Kaikki lotkiminen ja homskutus (nämä ei olleet sitten kirjoitusvirheitä vaan omia sanojani) joka kuuluu kun joku syö vieressä ahneesti. Vauvojen syömisäänet on asia aivan erikseen, niitä on joskus peräti suloista kuunnella.

- Se kun jätetään roskat pitkin pöytiä/lattioita siihen missä satutaan avaamaan joku jännittävä pakkaus (esim. paristot tai uusi sytytystulppa)

- Kun lauletaan väärin, ei siis nuotinvierestä vaan yksinkertaisesti VÄÄRIN joku sävelmä josta pidän. Usein laulan tai hyräilen kotona lemppareitani ja oitis joku alkaa veisata sitä VÄÄRIN ja se on minusta niin väärin!

- Se kun joku tulee selän taakse kun olen koneella, vaikken tekisi mitään tähdellistä tai keskittymistä vaativaa juuri silloin. Eräs kurssikaveri kerran ehdotti, että teen sellaisen surffilaudan joka on olkamilla kiinni selkäpuolellani...

- Kun jätetään öljyiset ruoka-astiat esipesemättä ja tiskivesi öljyyntyy käyttökelvottomaksi heti. Tiskaaminen on kivaa, mutta nämä esiosiot jäävät usein tekemättä meillä.

- Se kun minulle puhutaan vaikka sanon että kuuntelen musiikkia - eli tiskaan ja minulla on siis kuulokkeet korvilla.

- Se kun minulle höpötetään tauotta jostain ylen tärkeästä kun yritän kirjoittaa tai katsoa jotain keskittyneesti.

- Se kun kävellään perässä kaupassa ja pysähtyessäni pysähdytään kuin seinään, alle metrin päässä minusta. Ja taas uudestaan hetken kuluttua. Tätä voi jatkua läpi kaupan.

- Se kun kännykkään pitää rynnätä ja kaahata heti kun se hiukan piipahtaa.

Nyt voisi luulla, että harmistun perheen miehistä - ja aivan oikein luuleekin! :D Tämä kun on pääasiallisin seurani nykyään, mihinkään kodin ulkopuolelle kun ei allergioitten ja muun vuoksi ole juuri asiaa.

Muinoin työ- ja kouluelämässä varmasti harmistuin Asioista, mutta en oikein muista miksi ja mistä. Olen aika huono harmistumaan, ja huomiokykyni on niin kehno etten useinkaan tajua tilanteita joissa voisi harmistua.

Sitten kuvia, nukeista tietysti ja käsitöistä siinä ohessa. Päivät pitkät kökötän nojatuolissani jalat kohola ja touhuan siinä mitä voin. Toissailtana keksin täydellisen nukenhatun kaavan ja olen siitä ylpeä. Kaksi hattua on jo syntynyt. Kudoin myös pienen villatakin huppuineen Annalle. Vaalea hattu lähti matkaan hatturasian kanssa, mutta veikkaan että yläkerran Tatjanasta tulee modisti joten hattuja piisannee. Suunnittelen 1:12 sovitusnuken ja hattutukin tekoa.... tai mikä sen hattumaakarin välineen nimi on?

Mutta elämä on silti hyvää ja kaunista. Harmistuminen ei pilaa päivää.

Meidän kissat käyttää rexonaa - kuinka muuten ne mahtuisivat millinkokoiselle jakkaralle yhdessä?

Täna mötlesin millised ovad need asjad mis panevad mind närviliseks. See on pikk list - aga väikesed asjad!

4 kommenttia:

Kathy kirjoitti...

En tiiä lohduttaako mut et oo ainoa joka kärsii noista listassa mainituista asioista xD

elina kirjoitti...

Kuulostaa tutulta. Pieniä, mutta sangen harmittavia asioita.
Hattuja tehdään, ihan niinkuin arvelit, hattutukeilla. Äidilläni on niitä montaa eri mallia, kaikki ihanan vanhoja ja puisia.

Maahiska kirjoitti...

Keksin vielä lisääkin pari harminaihetta mutta unohdin ne heti. Eivät kaiketi pahasti ahdista?
Hattutukit, hyvä! Ajattelin tehdä niitä shakkinappuloitten jaloista ja rumpukapuloitten päistä tai muista pyöristetyistä kepinpäistä... Eri malleja voisi tehdä. Vanhat työkalut on parhaita; sain isän jäämistöstä höyläpenkin kaveriksi laatikollisen itsetehtyjä työkaluja - aarre!

Paulina kirjoitti...

Todella hienoa listata ärsytyksen kohteita. Joskus tuntuu, kuin niistä kirjoittaminen auttaisi - poistaisi paineita! :)

Minua ärsyttävät ihmiset, jotka a) näyttävät minulle jotain "huippuhauskaa" (heidän mielestään, ei minun) sarjakuvaa.. ja b) ihmiset, jotka kertovat jonkun "huippuhyvän" elokuvan tai televisio-ohjelman juonen pikkutarkasti, joka käännettä kuvaillen.. Kun ei voi sanoa, että EI KIINNOSTA, se ei kai olisi kovin kohteliasta, pakko on vaan kuunnella, vaikka savu päästä nousisi.

T: Siivetön serafi