Unohdin taannoin aloittaneeni kolmenkymmenen päivän kuvahaasteen... hmm. Jospa palaisin aiheeseen. Lisäksi muutama kuva viime päiviltä - lähinnä nukkekotia siis. Muuta en ole jaksanut tehdä. Kahtena päivänä istuin sairaalassa testeissä, löytyi ainakin yksi puudute joka käy. Ehkä joskus uskallan miettiä niitä leikkausasioitakin. Huomenna kotipäivä, sunnuntaina liturgia Keuruulla ja sen jälkeen kuono kohti Kotkaa. Siellä mahdollisesti aika raskastakin... mutta sentään tänään kuului ensimmäinen titityy!
Toisen ystävän tytär menehtyi auto-onnettomuudessa viikko sitten. Elämä on arvaamatonta, kuoleman hetki vielä arvaamattomampi. Voin kuvitella kuinka armottomalta ja oudolta tuntuu aika surevasta; tunnit, päivät viikot yhä vain kulkevat eteenpäin.
Haasteeseen: Päivä 22: Tästä olen riippuvainen (mitään en myönnä!)
(kuva Wikipedia)
Äiti on terve kun se leikkii.
Nädala täis kurb ja mure, ka rõõm ja mängimine - elu on, jah .... minu sõbra tütar suri 6 päeva tagasi. Ei saa isegi mitte aru milline suur kurbus see on... Olin haiglas ka, nüüd teame mis lokaalanesteetikum sobib mulle.
.png)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti