Vuoden vaihtuessa

Vuoden viimeisenä päivänä veimme Haapamäelle ison sukuseurariipuksen. Valamista kokeiltiin tuloksetta kuusi kertaa... Sahattu/kaiverrettu pronssi siis materiaalina, ketjun papukaijalukko kuparoitua hopeaa. Ja talo, se oli niin kaunis!

Rumiksikulahtaneet kirkkosukat saivat uutta väriä sipulista. Eli yhdessä rautavetemme kanssa oliivinvihreää. Yllättävää ja kaunista - keltaista teki mieleni, mutta ei lainkaan paha!

Kirjasinmetallista valettu "tina" - upea frouva, hiukset kuin vesiputous. Etupuolella myös kasvot ja jaloissaan hänellä hyörii koko työväenluokka. Sellaisia hahmoja kuin neuvostopatsaissa....

Yöllä tietysti paukuteltiin. Katselin pimeällä pellolla muitten hääräilyä. Pysyin savuista kaukana. Uusi antibiootti melkein auttaa, ja melkein siitä ei tule allergiaa... En oikeastaan kovasti ole odottanut tätä vuotta. Tulee olemaan hankaluuksia niin paljon, leikkauksia ja tutkimuksia. Jospa kuitenkin jokin toivonsäde? Vaikka tuollainen kihara?

Eilen iltapäivällä uskaltauduin saunomaan - tarkoittaa ilman löylyä jo haalenneessa saunassa siis. Nautin hiljaisuudesta, ihanasta saippuasta (afrikkalainen mustasaippua!) ja lyhdyn himmeästä loisteesta. Tuoksuista, äänistä. Kaikesta pienestä. Eesti keeles hiljem... pildid rääkivad!