Tuo lause on soinut päässäni pari päivää ja luulen keksineeni sen ihan itse. Sanoin sen Ilovalmarille kun hän kysyi mitä lappuja roikkuu kylän puissa, mitä niissä lukee. Lappujen tosisisältö jäi vielä ratkaisematta, pitänee viikolla käydä tutustumassa niihin tarkemmin. Siihen saakka olkoon tuo minun viikon ohjenuorani..
On aika paljon tekemistä, miten jaksankaan ja ehdinkään kaikkea. Kasvimaalla täytyy käydä pöyhimässä yhtä ja toista, kierrätykseen kerään säkeittäin tavaraa ja vaatteita sekä kirjoja, korutöitä olisi myös, Tampereelle pitäisi päästä hakemaan tiiliä, talon lämmityskausi alkaa ja puita pääsen siis tekemään ( <3 ) jos vain kädet kestää. Leivänleivontakausi alkaa samalla.
Huomenna tulee vieraita ja värjään verihelttaseitikillä, teen aamulla kakun. Heräsin äsken kauheaan kokovartalokutinaan (reumalääke?) enkä pysty nukkumaan. Siis laitoin leipomisvehkeet valmiiksi aamua varten ja siivoilin hiukan.Pistin samovaarin pöhisemään ja join pari kupillista väinönputkiteetä. Ei aina jaksa lukea unen tuloa odotellessa. Olen nyt kutissut sen puolitoista viikkoa minkä olen käyttänyt tuota lääkettä.
Paljon on mitä tahtoisin tehdä, paljon sitä mikä vaan täytyy tehdä. Huomenna aamupäivällä katiskalle jollain kokoonpanolla. Ehkä en pääse mukaan mutta ei hätää, katsokaas mitä sain eilen!
Aar juu tookin tu mii?
Unistan Ronneburgi lossist... Seal oli meie tuttavad üks ilus nädalavahetuse aja. Loodan et meie jõuame ka.
Vaata pildid siin!
Myöhemmin tänään:
Vielä päivän satoa: mahdollisesti punavyöseitikin lapsia, retikkavalmuska (yök!) sekä ihania ruusupavun siemeniä.
Ja kysymys: mikä hapero kun ei tummu jalka ei sitten millään?
.png)
1 kommentti:
Oletpa saanut komeaa saalista niin kala kuin sienirintamallakin!
Lähetä kommentti