keskiviikko 31. elokuuta 2011

Neulomista, sieniä, sieniä... ja karhu!

Keskiviikko ja astetta parempi olo. Tramal-piikin jälkeen kivuton olo kesti 12 tuntia, sitten se alkoi taas. Nyt on kuuriluontoisesti Tramalia, että pääsen vaikeimman ylitse. Päivitin oitis facebookkiin kun pystyin kuorimaan banaanin! Pystyin kippaamaan kompostiin kulhosta ruuantähteet! Mutta en saanut enkä saa vieläkään sukkahousuja jalkaan, onneksi en käytä tavallisesti (puuvillaisia)rumppahousuja. Yritin kyllä mutta raappahousulinja pesee mennen tullen moiset hienostelut.

Piipahdin neulekahvilassa ja siellähän oli väkeä hienosti! Ehkä tämä kehittyy toimivaksi, ehkä voimme alkaa kokoontua useamminkin kun väkeä on enemmän - voisi olla poiskin joskus tarvittaessa. Siirsimme seuraavan kokoontumisen kolmen viikon kuluttua uuteen antikvariaattiin Proosakoniin, torin vierelle. Tällä kerralla jatkoin sinistä neuletakkiani toisesta etukappaleesta kun en suurin surminkaan jaksa lukea ohjeita mitä sille jo kutomalleni pitää tehdä että sitä voi jatkaa. Joskus sitten ajattelen, varmaankin....



Eilen illalla menin metsään sienestämään pikku-ukkelin kera. Kävelimme rantametsässä ensin. Siellä oli ainoana mielenkiintoisena sieni jonka olen tunnistavinani kavalakärpässieneksi, huu! Mutta kuvaa en saanut: kännykkä tahtoi välttämättä ottaa kuvan salaman kera ja sekös harmitti. Ei siitä saanut mitään selvää. Yrittänen huomenna käydä etsimässä sienen uudestaan toisen kameran kanssa.

Seuraavaksi suunnistimme vuorenpuoleiseen metsään: tatteja, haperoita ja paljon värisieniä. Ja ihania puolukoita kourantäydeltä! Kaluttu hirvenjalka ja selkänikamat ovat yhä siellä mättäällä ja kotiin palatessamme naapuri pysäytti auton kohdallamme ja kertoi että metsässä on karhu, ihkaoikea nallemokoma, jonka hän oli edellispäivänä kohdannut silmätysten juuri tuossa vierusmetsässä. Oli kuulemma tavattoman pitkät minuutit ennen kuin kumpikin tahollaan lähti väistämään, omille poluilleen. Karhu oli noussut takajaloilleen ja näyttänyt suurelta vaikka keskenkasvuinen naaras olikin.

Vaikka karhua ei pääse juoksemaan pakoon, en taida mennä enää yksikseni sienestämään. Näillä jaloilla... en halua kokea ihan samaa, ihan heti, kuin naapuri.
Muuten on mukavaa että nyt meillä on susien ja ilvesten lisäksi karhu.

Kuvassa on pari tunnistusrivissä olevaa sientä, kolmas on vielä kuvaamatta. Olen kallistunut vahakkaitten puoleen. Tai valemalikkaan. Tai..... kuka näistä kaikista tietää? Kiitos Sannalle aivojumpasta!

Muuten päivä oli poliisipainotteinen: teimme ilmoituksen kännykkävarkaudesta kun postissa saapunut puheluerittely vahvisti epäilyt: parin tunnin aikana ennen liittymän sulkemista kännyllä oli soitettu - yllätys yllätys! - Romaniaan.
Toinen poliisiteemaan liittyvä puhelu koski teinimme luvatonta ajelua mopolla... Hyvä että asiaan puututaan, ja pian. Kiitos Keuruun poliisille, asiallista ja mukavaa väkeä siellä. Poika odottelee yhä millä tavalla kurmootamme häntä asian johdosta. Kärvistelkööt ;) Ja jos sosiaalitäti soittaa kuten varmaankin soittaa niin minullapa on pokkaa sanoa että näin siinä käy kun pantataan niitä luvattuja harrastusavustuksia ja lapsi ei saa tarpeeksi virikkeitä. Nih!

Mitmekesine päev: politseid, kudumist, loodus, karu, seened, sõbrad, pere, ravid ja ravimeid jalgade jaoks, värsti magama ja lugema seeneraamat :)



Ei kommentteja: