perjantai 15. heinäkuuta 2011

Kotona, maallistumisprojekti käyntiin ;)

Tänä vuonna en ottanut juurikaan kuvia Lintulassa. Tein yrttitöitä, keräsin metsästä mm. vadelmanlehtiä ja mesiangervoa, touhuilin kaikkea pientä minkä jalat kestivät. Tai eivät kaiken aikaa kestäneet, mutta onneksi järvi ja sen suoma apu olivat lähellä. Tutustuin uusiin hienoihin ihmisiin, joita muistelen lämmöllä ja toivon uudelleen tapaamista.

Söin vain kaksi jäätelöä. Keksin ystävän kanssa hiirijuttuja ("Hiiri kutoi lautanauhaa. Hän huomasi että hänen kätensä ovat liian lyhyet. "Tahdon teleskooppikädet", sanoi hiiri. Hiiri meni metsään. Hän otti kaksi oksaa...") ja kudoin lautanauhaa pihamaalla ("Kuinka kauan sä olet ollut täällä luostarissa?" avasi keskustelun eräskin mies. Noinko aloitetaan juttelu oletetun nunnan kanssa - nunnan joka on siis sidottu puuhun ihmeellisellä lautanauhahärvelillä?)

Uskaltauduin puhumaan viroa erään henkilön kanssa, ja olin niin onnellinen rohkeudestani ettei haitannut yhtään vaikkei hän ollutkaan virolainen.

Luin hyviä kirjoja, kärvistelin paahteessa, sain ihottuman kaulaani, nautin suunnattomasti uimisesta ja luonnosta, kävin kirkossa joskaan en pystynyt seisomaan paljoa, lauloin (inisin) kaksi akatistosta muitten mukana, nauroin paljon ja itkinkin kerran niin että kyynelet lensivät maahan saakka.

Vanhempi Tytär aloitti sotilastoimensa viime maanantaina ja haikeus yllätti äidin. Lähetin hänelle matkaikonin jossa sotilasasuinen enkeli sekä kortin jossa Lintulan kirkontornit ja Suomen lippu liehumassa.

Konevitsan Jumalanäidin ristisaatto kuljettiin tänä vuonna jännittävissä olosuhteissa. Satoi rankasti ja ukkosti aivan päällä. Melkoisen kostea saattoväki saapui kirkkoon kuitenkin ajallaan ja iltapäivällä toimitettiin kaunis Konevitsan Jumalanäidin akatistos. Kenttälounaan ajaksi selkeni ja tarjoilu siirrettiin kiireesti takaisin ulkotiloihin lammen rannalle. Tunnelma oli todella kaunis ja iloinen, väkeä vähemmän kuin viime vuonna mutta se vain tiivisti hartautta.


Valmis kukkamatto odottaa ristisaattoa.

Ristisaatto lähtee takaisin Valamoon.

Autojen siunausta Lintulassa. Vasemmanpuoleisella oli Maahiskakin liikkeellä turvallisesti.

Kävin lähtiessä vielä katsomassa paikkaa jota niin kovin rakastan, haikeana. Mietin tosissani pystynkö ensi vuonna tulemaan uudestaan - jos olen tässä kunnossa en voi.

Kotimatkalla kassista pilkottaa äiti J:n ompelema kirkkohuivi, jossa myös piskuinen siunaava risti.

Maria pariisilaisen elämänkerrasta venäläiseen klassikkoon (?) - maallistumisprojektin pehmeä lasku.

Ja kerrassaan maalliset ajanvietteet junamatkalla. Tällä kertaa Kroonikassa on niin paljon puolialastomia naisia ettei sitä voinut lukea matkahuollossa, julkisesti siis. On siis kesä...... Miksei täältä saa muita eestinkielisiä lehtiä, kysyy hän!

Kloostris oli jälle nii ilus aeg, palju armsad inimesed ja huvitavad tööd. Ristikäiku oli suur pidu, kirikus oli hea olla, nunnad ka on nii imelised.

Aga minu jalad ei ole korras. Oli üsna raske, matkad on pikad ja jalutasin palju metsas kus on ebaühtlane maastik.

Kodus on ka hea, meie pere mehed igatsevad mind nii palju ;)

7 kommenttia:

Liiolii kirjoitti...

Ihana luostariraportti, tuli ikävä Lintulaan! Ja annoit kimmokkeen tehdä taas tänäänkin etätalkootöitä, käsitöitä luostaripuotiin.

Maahiska kirjoitti...

Millaisia töitä teet sinne? Aion tarkastaa läpi kangasvarastot ja ylimääräiset lautanauhat josko niistä olisi myymälään. Äiti J. tekee ihania pusseja ja huiveja ja kaikkea tilkuista!

Liiolii kirjoitti...

Teen huopa- ja puumunia sekä pieniä puisia maalattuja hyrriä. Taitavat ehtiä vasta ensi kesän turisti/pyhiinvaeltajakaudelle myyntiin.

Maahiska kirjoitti...

kiva kun teet :) Vein Lintulaan pikkuruisia huopamunia myös, kirjaltuja, mutta niitä oli vain muutama. Ja ikonikoruja myös, ne ovat menneet hyvin ja sain kaksi tilaajaakin lisää. Vien sinne aina myymättä jääneet kauden tuotteet koska en jaksa niitä pyöritellä täällä ja siellä ne ovat hyvinkin tarpeen. Yksi artikkeli jonka ensi kesänä haluan ostaa on äiti E:n nukke!

Anonyymi kirjoitti...

Autsis, minä en ole edes tajunnut ajatella että talkootyötä tosiaan voisi tehdä etänäkin. Voi tätä järjen hitautta!

Tervetuloa siis takaisin Maahiska. On ollut monivaiheinen ja värikäs viikko sinulla ja varmastikin hyvä niin. Mielelläni olisin ollut siellä minäkin, akatistosta laulamassa ainakin - se kun näistä taitaa olla eniten minun lajini...Toden sanoen en tiedä olenko eläessäni saanut yhtään myyntikelpoista käsityötä aikaan. Käyttökelpoisia kyllä senkin edestä.

Toivotaan että vointisi sittenkin sallii vielä monia ihania Lintulan matkoja!

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos kauniista kuvista Lintulasta. Itse saavuin samana päivänä Valamoon kun oli Konevitsan Jumalanäidin ristisaatto, en aivan ehtinyt mukaan, mutta näin kuitenkin nyt joitakin kuvia, kiitos niistä!

Maahiska kirjoitti...

Kiitos itsellenne myös Anonyymi ja Liisa :) Harmittaa hiukan etten jaksanut ottaa enempää kuvia, mutta niitä kyllä löytyy vanhasta blogista paljon jos haluaa muistella vaikkapa Lintulan vanhaa talkoolaisten saunaa (*nyyh*) tai hakemalla "Ristisaatto" juutuubista...