Hyvin elin. Ihmeesti tämä kaikki kuitenkin imaisee mukaansa vastaanhangoittelustani huolimatta. Ihminen valitsee sen joka on sillä hetkellä helpointa.
Kuvassa viimeinen hetki istuskella talkootalon portailla, tuttua pihaa katsellen.
Tänään loimitan uuden lautanauhan, etsin ikonikorutarvikkeet (käskinköhän jonkun viedä ne yläkertaan ja miksi ihmeessä ja milloin???) ja riehuelen puutarhassa trimmerin kanssa jos jaksan. Eilen illalla vielä nyhdin villiintyneitä vadelmapusikoita pois ruusuni kimpusta kuin Pikku Prinssi ikään. Haluaisin suojella kaikki rakkaat kasvini siltä vaikka lasikuvuilla..... Ja maahumala oli levittäytynyt upeaksi matoksi sinne minne ei pitäisi, sitäkin siirtelin paikasta toiseen toivossa että se tukahduttaisi jotain muuta.
Täna on jälle uus päev, tööd täis ja aias on ka palju teha. Unustasin meestele anda juhiseid Glechoma hederaceast ja see on nüüd katnud kinni kogu aiamaa nagu vaip :D
Kaunis, surullinen, koskettava.
.png)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti