Unohdin mihin ripottelin orvokinsiemeniä viime syksynä. Siellähän ne nyt kasvavat, ihanat erikoisväriset orvokkini kasvilaatikon vieressä! Kuvassa tosin Ekokylän orvokkeja, jotka sain kuukausi sitten. Kamerasta loppui akut kesken.
Olen unohtanut lannoittaa ruusujani. Puutarhassa on silti avautuneet ensimmäiset monet Nina Weibull-ruusut. Mutta kuka oli tämä Nina, tietääkö kukaan?
Pistänpä sanasta sanaan Pyhän Lyytin postaukseni tähänkin:
Laitoin horsman lehdet ja varret kattilaan lojumaan sateeseen. Kolmen päivän kuluttua muistin ne ja keitin tunnin verran. Unohdin liemen taas, illalla se oli viileää ja ihan törkeästi vain upotin siihen kuivat langat. Seuraavana iltapäivänä muistin jälleen että jotain on kesken, nostin ph:n nelosesta (olipa hapan sade!) jonnekin 7-8 tietämille. Lisäsin alunaa 10g. Sielläpä kattilassa virui tunnin ja katsokaa miten kaunis keltainen!
Mulle halb mälu on siis loovuse allikas ;P Kui enam ma unustan, seda parem kõik kasvab.
edit illalla:
LAISKUUS EI KANNATA!
Laiskana edelleen ajattelin jotain aivan epäkuranttia ja vahingossa huuhdoin kullankeltaisen lankani meidän raanavedellä. Jos joku vielä epäilee että puheeni vetemme rautapitoisuudesta on suuresti liioiteltua niin......
.png)
3 kommenttia:
Vähän samaa mietin, ku mulla jäi viime syksynä orvokit mätänemään parvekelaatikoihin ja nyt niitä puskee sieltä taas ylös!
Kas seesama kullavärviline lõng on nüüd viimasel pildil, kahju. Aga kindel on ee, et teist korda Sul seda ei juhtu ju!
Heli: Jah, kahju on see kül :S Aga kuid nii nagu ütlesid, ma ei tee teist korda sama viga... inimene õpib, kui elab :D Nnüüd on potis uus annus põdrakanepid ja tõesti olen täpselt nii täpne et köik on korras!
Ii: löysin lisää ja lisää niitä orvokkeja, ovat sellaisia roosan-violetteja aivan erikoisen kauniita! :)
Lähetä kommentti