Aamu sen sijaan alkoi tankeammin: auto juuttui kuuden metrin päähän ovesta, sohjoa oli puolisääreen ja Mies oli jo kypsä heittämään kirkkokengät seinään. Traktorin avulla pääsimme kuitenkin matkaan, kiitos hyvien naapureiden. Meiltä puuttuu sellainen kiva pieni traktori tai mönkijä jolla voisi hoitaa kiperimmät tilanteet. Tiukkaan pakkautunutta jäätä on mahdoton saada kolattua millään lihaksilla. Viime yönä oli reilusti plussan puolella ja satoi kai hiukan vettäkin. Tuo ahtojää on nyt traktorin jäljiltä kumuloitunut vuoriksi pihatien molemmin puolin - kevät, tule jo!
Kävimme myös lyhyesti moikkaamassa Arnea, tuota mainiota pikku-ukkelia. Puolentoista viikon päästä pääsen ehkä mummuilemaan yhtenä päivänä. Toivottavasti jalat on siinä kunnossa että pystyn viettämään kaupunkipäivän hyvässä seurassa :)
Muutamia kuvia männäviikolta:
Iloista typpihapon keittelyä pihamaalla. Yksi satsi hopealiuosta on jo holahtanut pöydän läpi hankeen, saavuttamattomiin. Olkoon se oppiraha siitä ettei kuumaan kannuun tosiaan saa laittaa kylmää vettä...
Jyväskylässä kirppiksellä oli tällaiset. Harmi ettei ole varaa, ei tilaa, enkä voisi tällä ruodolla edes tehdä kangaspuilla hommia! Mutta ajatelkaas, vain 400e! Ihanat!
Vävymies puolestaan on kunnostautunut esiintymislavalla: Duetto Devin Townsendin kanssa Kaapelitehtaalla :) Hienoa! Ihailtavan määrätietoisesti hän hankkiutui idolinsa lähelle, kohdassa (noin) 4:42 hän on päässyt laulamaan. Siis paidaton valkoinen ilmestys on Vävymies. Minä mummuihminen en paljoa tästä musiikista ymmärrä, mutta meininki on hyvä!
Täna oli koori harjutused; Bütsantsi kirikumuusika on imeline. Juhtus ka nii et sain näha kui kiriku aitab inimese kes on haige ja kurb - kuidas leina ja valu keskel võib minna kiriku juurde ja abi leida... Aga sellest ma ei saa rohkem öelda. Kiriku on haiglas.
.png)
5 kommenttia:
Ei ole bysanttilainen helppoa, ei! Hauskaa että intoa kuitenkin riittää. Ihan liian helposti monet kuittaavat etteivät osaa laulaa, mutta sehän opeteltavissa! (Kukahan opettaisi minut piirtämään, onkohan sekin opittavissa??)
Nuo alkemistiset harjoitukset ovat kyllä älyttömän kiinnostavia. Meidän noidankattilat liittyvät yleensä värjäämiseen, joskus vuohensarvien keittelemiseen tai vastaavaan, mutta tämän hopeanteko kyllä vie voiton.
Kangaspuut - ooh. Tosi kauniit ja muinaiset, millähän systeemillä nämä toimivat?
Ja onnea vävymiehelle!
Bysanttilainen on siitäkin ihanaa että siellä voi soljua muiden mukana jos meinaa tipahtaa, mutta kun harjoituksissa on vain muutama ihminen kerrallaan niin oma ääni tuntuu välillä olevan jotain ihan muuta kuin toivoisi ;D
Mun pitäisi tällä viikolla taas värjätä, krappi ja kamala kasa sieniä odottaa milloin langat saapuvat. Vuohensarvia en ole keitellyt, mutta saattaa olla että tulevana kesänä pihalla kiehuu ylämaankarjansarvikeitto...
Kangaspuut näyttivät minun silmääni "tavallista" mutta tavallista kauniimmilta. Lapusssa sanottiin kaiken olevan kunnossa, loput tarpeista oli siinä käärössä puitten alla. Oi jos vois, jos ois!
Vävymies antoi DT:lle kaulassaan roikkuneen riipuksen jonka seppänä itse on tehnyt. Voin kuvitella sitä riemus ja tunnetta hyvinkin :) Olen itse ollut vahingossa Eva Dahlgrenin keikalla joskus (ihan Evan alkuaikoina) ja kovasti haluaisin näin aikuisena tahallaan ja uudestaan... mutta pääsenhän heinäkuussa näkemään hullun huilumiehen!
Ääh, ihanat kangaspuut! ihan normaalisti toimivilta näyttää minustakin). Kylläpä tuo pieni mies piirtää keskittyneesti.
Kui toredasti joonistab, ei näe midagi enda ümber:)
Jah, väikemees osab keskenduda hästi :) Ringi joonistamine on tähtis!
Lähetä kommentti