Hiljaiseloa

...mitäs tänne kuuluu... olen ollut liian kipeä kirjoittaakseni. Kortisonipiikit ei ole vielä auttaneet. Uudet kengät ja kantakorokkeet hiukan auttavat, mutta pohkeet maitohapoilla edelleen mennään. Huomenna taas fysio. Välillä olen vain maannut ja itkenyt paljon. Tänään jaksoin taas kömmertää kylillä, olen myös tehnyt huopamunia ja ikonikoruja, hissukseen. Värimaailmani on oudosti vinksahtanut viime aikoina. Teen vain mitä mieleen juolahtaa ja ihmettelen sitten lopputulosta. Huopamunat ovat nyt kolmatta kertaa pesukoneessa, seuraavaksi pitäisi olla helmikirjonnan vuoro.

Lumi on vajennut peräti tyhjiin, kotitien on vallannut yllättävä lammikko ja routakuopat hyppyyttävät autoa mennentullen. Isoveikka huristelee mopolla ja haaveilee paremmista rummuista, Mies valaa ristejä ja ikoneja, Ilovalmari harjoittelee pääsiäistroparia kreikaksi ja arki onkin siinä, nojatuolin ulottuvilla. Puutarhaetsivät sen sijaan alkaa tökkiä - miten ne naiset aina vaan löytävät ruumiita työmaaltaan. Pitäisiköhän lopettaa koko sarjan seuraaminen?


Kuuliaisuusveli Martinuksen hieno video.

Vaatan telekat, õmblen viltimunad ja unistan päevast kui saan jälle kõndida lapse kooli ja tagas.