Hevosia ja muistoja

Kävimme tänään pitkästä aikaa Ekokylässä, hevosia rapsuttelemassa. Oli mukava tavata tuttuja ja ikään kuin tutustua uudelleen. Katsokaa mikä hymy vanhaherra Willellä, 27 vee! Olisi varmaan kehrännytkin tuossa rapsuttelussa, jos osaisi. Nuorempi Tytär pyysi ainoaksi synttärilahjakseen hevosrapsutusta Ekokylässä ja sehän järjestyi. Harvoin käymme siellä päinkään, meiltä on sinne n.18km väärään suuntaan.

Ekokylässä asuimme vuonna lusikka ja pahvi - en tosiaan pysty hahmottamaan milloin ja kauanko. Arvelisin että 2002-2004? Jossain siinä välissä. Sieltä muutimme Ketvelniemeen, taloa rakennettiin jo siinä vaiheessa. Ensimmäiset kuukaudet talonrakennusta Mies ajeli monta kertaa päivässä raksalle ja takaisin pitkän, pitkän matkan... nyt mietin kuinka ihmeessä jaksoimme ylipäätään. Ketveleeltä muutimme omaan taloon kun lupa heltisi viranomaisilta. Siinä vaiheessa yläpohja oli vielä eristämättä, välipohjassa ammottava laudoilla peitetty aukko (uunien pellit on yläkerrassa, metallitikkaita pitkin kiipeiltiin eräänkin kerran) ja pakkasta ulkona sellaiset -28.

Tänäänkin sähköt katkesivat huushollista ja jos oikein ymmärsin vika saattaa olla perin syvällinen ja harmia aiheuttava. Jokin erityisen tärkeä johto on ehkä vaurioitunut roudan vuoksi ja niin... pihalla hääri keltatakkisia miehiä, sähkötolppia kuljetettiin nostureille pitkin peltoa. En tiedä enkä oikein jaksa ajatella. Onneksi on keksitty miehet sitä varten!


Vielä ihan pakko laittaa Vanhemman Tyttären ihana ilme tänne :P

Täna käisime vaatamas hobused vanas elukohas, Ekokyläs. Nii palju mälestusi... Tõesti ma ei palju mäleta, see oli nii raske aeg - ehitasime maja, lapsed olid väikesed, haigusest oli suur muret... Aga nii hea aeg :)