Illalla puolestaan luin (vessassa) Emännän tietokirjaa jälleen ja löysin Ebeneserkodin. Eipä siinä mitään, mutta eräs sana sai minut pysähdyksiin:"Näitten laitoisten toimihenkilöitä tulee elähdyttää henkisen äitiyden, joka pienokaisessa hoitaa ja vaalii lasta, tulevaa kansalaista ja iäisyysolentoa." Sekin oli minusta kauniisti sanottu. Iäisyysolento.
Kuvassa kammataan täitä yhden iäisyysolennon päästä Ebeneserkodissa.
Osastossa muut voin kuitata kutoneeni valmiiksi yhden liilan palmikkokoristeisen inkapipon ja illalla yritän kömmertää jääkaukalon laidalle katsomaan äidit vastaan oppilaat kaukalopallo-ottelua. Ihan rehellisesti sanottuna en oikein innostu näistä kinkereistä, viluttaa pelkkä ajatuskin laidallavärjöttelystä. Ja pelaamaanhan en pysty jos vaikka haluaisinkin. En tosin erottaisi palloakaan jäästä, sen verran huonot hoksottimet tällä äitillä.
Täna õhtul peaks minema kooli, vaatama palli mängimist ja vorsti sööma...... :S
2 kommenttia:
Ei ole minustakaan kentän reunalle värjöttelemään mutta olen ollut kon poikanen sitä joskus toivoo:D
Ebeneser on upea paikka todellakin -Opiskelin siellä lastentarhanopettajaksi aikanaan Talo on täynnä historiaa nykyäänkin.Siellä ei enää kuoluteta mutta pieni erityislasten luokka toimii vanhoissa alakerran tiloissa.Rakastin vanhoja kuvia ja portaita...
Ai kui hieno kuulla, että se siis toimii/on olemassa edelleen! :)
Kaukalon laidalla oli ihan jees, mitä nyt huopapohjaiset huopikkaani tarrtuivat alati hankeen ja jäätyivät kiinni siinä seisoskellessa!
Lähetä kommentti