Olisiko tuossa otsikossa jonkun mielestä korjaamisen varaa? Olen näinä päivinä törmännyt moniin asoihin, jotka voi kokea vain tunteen kautta. Näihin asioihin voisi olla jokin järkevä selitys, mutta sille ei yksinkertaisesti ole mitään tarvetta. Saa siis kokea ja ajatella aivan siten, kuin se juuri sillä hetkellä tuntuu. Jos olen yrittänyt järkeillä, olen vain törmännyt tyhjyyteen ja suureen hiljaisuuteen, joka on vastauksien ja lohdun poissaoloa.
Kuoleman huoneesta on vaikea tulla ulos, on kuin maailma olisi säädetty liian isolle. Pääni sisällä humisee vielä, loisteputket sirisevät, happilaite pulputtaa. Pystyn haistamaan ja maistamaan sairaalahuoneen hajun.
Teen ruokaa, touhuan välttämättömät askareet, jopa nauran, luen, pesen pyykkiä - ja huone kulkee mukanani.
.png)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti