keskiviikko 3. marraskuuta 2010

Tuonilmaisiin


Rakas Isi nukkui pois tänä aamuna. Istuin koko yön hänen vierellään, silitin tukkaa ja pidin kädestä. Nyt on uupunut, tyhjä olo, en pysty ajattelemaan mitään järkevää. Ja ehkä ei tarvitsekaan.

Isä pääsi pois kuten niin kauan toivoi. Lauloin hänelle juuri ennen lähtöä tuonilmaisiin Eino Leinoa:

Levoton on virta ja vierivä laine.
Meri yksin suuri ja meri ihanainen.
Nuku virta helmassa meren.

Tuuli se kulkee ja lentävi lehti.
Onnellinen on se, ken laaksohon ehti.
Nuku lehti helmassa laakson.

Päivä kun nousee, niin sammuvi tähti.
Ei se iäks sammu, ken elämästä lähti.
Nuku tähti helmassa päivän.

11 kommenttia:

ii kirjoitti...

Osanottoni.

Heli kirjoitti...

Tunnen kogu südamest kaasa.

Maria kirjoitti...

Voi Maahiska kulta!Syvin ja lämpimin osanottoni surussasi.

Lissu kirjoitti...

Làmmin osanottoni. Lauloit isàsi matkalle jonnekin... Isàni nukkui pois vajaat neljà vuotta sitten. Se oli yksi elàmàni kovimmista paikoista. Voimia sinulle.

Niina kirjoitti...

Halaus. Voimia suruun.

junika kirjoitti...

Ei tarvitse, ei.
Otan osaa.

enkulin käsityöt kirjoitti...

Toivon voimia ja jaksamista surussasi.

Anonyymi kirjoitti...

Jää lähellemme Kristus, jää kaikkiin vaiheisiin, myös luopumisiin,lähtöön suruihin suurimpiin.
Ajatukseni ovat luonasi. Voimia toivottaen Reija

Kirsi kirjoitti...

Suru on niin herkkää ja koskettavuudessaan kaunista, että ei haluaisi edes sanoilla kommentoida.

Lämmin osanottoni!

Marikka kirjoitti...

Lämmin osanottoni, ja paljon voimia sinulle!

Ruostevilla kirjoitti...

Kirjoitat niin kauniisti. Jaoitte tärkeän hetken. Hän on varmasti kiitollinen ja pitää sinusta huolta. Voimia ja uskoa sinulle. Luepa Enkeleitä hiuksissani, Lorna Byrne, auttaa varmasti.
Halaus :)