Surullista

... on nähdä Isä näin hauraana. Kävimme näyttämässä tsasounan piirustuksia ja saunan kuvia eilen. Keuhkokuume ei ole hellittänyt, hän haurastuu kuin hapruinen lehti.

Näin se menee. Kukin vuorollaan.

Kerroin miten juoksen metsässä sienien perässä ja Isä kertoi taas kerran miten he Äitin kanssa kerran toivat kotiin ämpärillisen sieniä, katsoivat toisiinsa - ja laittoivat sienet kompostiin. Ei ollut taitoa tunnistaa eikä tahtonut kumpikaan saattaa lapsia hengenvaaraan.

Tässä vielä sisareni ottama kuva isistä. Gandalfin kuva seinällä.
***********
Tänään keräsin värisienien lisäksi ihanan tuoksuista viitapalsamirouskua. Suppiksia pitäisi opetella tunnistamaan/löytämään. Tänä vuonna tuntuu olevan poikkeuksellisen paljon kärpässieniä - mikä harmi ettei niitä voi hyödyntää. Niiden alle ei edes mahdu istumaan. Kävelin polveen asti upottavassa sammalikossa tänään ja laulelin ja nautin niin että sain ihan vedet silmiini silkasta ilosta. Ihmeellistä on, luonto ja kaikki. Marjoja meille ei enempää tule - torstai-iltana katsomamme paikka oli perjantaiaamuna imuroitu putipuhtaaksi :/ No, luotan ja uskon että puolukoita tulee jostain lahjaksi vielä. Eilen keräsin kirkolta kymmenen litraa aroniaa, siitä riittää yli talven hyvinkin.

Viime töikseni eilen illalla laitoin valkosipulinkynsiä marinaadiin. Jostain syystä valkosipuli himottaa nyt kovin, ja jos merkkeihin on uskomista (oudot himot, öinen suonenveto ja paha yöhikoilu) niin varmaan synnytän kohta :-D Nojaa, ehkä kyseessä on vain flunssanpoikanen tai jotain. Sienien nuuhkiminen ei tee hyvää astmalle, huomenna soitettava lääkäriaikaa lääkityksen tarkistamista varten. Jospa nuo yövaivatkin selviävät samalla. Vaihdevuodet ehkä, uniapneaa tai jotain? Vieno kehräyksenikin on kuulemma muuttunut röhkimiseksi.