Tempaisin netistä tällaisen Gandalfin ja muuttelin hiukan... Pappahan se siinä! Iloa pintaan, hei...
Sitten kudoin itselleni Sofioksanen-pipon, sillä tämähän on kuin rastat olisi päässä, eikös vaan...
Ja Parolan aseman innoittamana väsäsin pioneja - hiukan osasin kärventääkin niitä mustiksi, hiukan reikäisiksi. Mutta nämä ovatkin Paeonia Reikelii-lajiketta...
Minulla on lämpöilyä, tutiseva ja paleleva olo, niveliä särkee. Ruusu kukoistaa näkymättömissä siis... Eilen pinosin kymmenisen pulkallista polttopuita seinustalle (kaikki pinottu!!!:)) ja se taisi olla liikaa. Rähmä. Sentään olen tyytyväinen ja melkein toimelias - kaikki käsityöt mitä voi tehdä soffannurkassa sujuu tältä potilaalta.
1 kommentti:
Pakkanen yllàtti, mutta oikeastaan iloisesti. Sanotaanhan, ettà vaihtelu virkistàà! Kunhan vàhàn lauhtuu ja sinà tokenet, tavataan Satumaassa. Laitellaan spostia. Paranehan joutuisaan.
Lähetä kommentti