tiistai 14. syyskuuta 2010

Ihana on laimea sana

Nyt olisi paikallaan jokin sellainen sana joka kuvaisi täyteläistä, ihanaa ja kaunista, sellaista pyhänkaltaista päivää. Sain eilen liki lentävän lähdön, tuli kutsu hoitamaan Arnea - mummuilemaan siis. Päälläni oli yöpuvun toppi, liian kireät sukkahousut (puuvillaa sentään) ja työminihame. Takki päälle ja menoksi! Mitä sitten tapahtui onkin ihmeellistä.
Ensinnäkään Arne ei lainkaan vierastanut vaikka ei olla ihan juuri äsken nähty. Aamu Arnen kanssa sujui hienosti, samoin eilisiltainen pimeäkävelyretki katulamppuineen ja eriväripensaineen - siinä oli ihmettä meille molemmille.

Tänä aamuna varhain läksin Arnen kanssa kirkkoon, ensimmäistä kertaa hänelle ja Ristin ylentämisen juhlaliturgiaan. Arne oli kovasti vauhdissa, mutta niin kiltisti että uskallan mennä toistekin. Noin sata (ehkä tuhat) kertaa piti hakea hänet takaisin alttarin ovelta - aluksi hän tyytyi touhuamaan jalkojeni juuressa, mutta annas olla kun pappi tuli esiin ja meni takaisin alttariin! Lapsi tietysti tahtoi sinne missä on selvästi eniten äksöniä, värejä... ;) Ehkä myös miehekäs seura alttarissa kiinnosti. Kirkkosalin puolella oli vain meitä naisia.

Ehtoollisella pikku-ukkeli ei tietysti voinut käydä, mutta jälkiantimet maistuivat. P. Panteleimonin ikonin ääressä lapsi alkoi aina vimmatusti hangata päätään. Luulen keksineeni syynkin: Panteleimonilla on siinä todella suuri ja hohtava sädekehä. Siitä siis viittilöiminen ja huitominen - testasin tämän kolme kertaa samoin tuloksin :D

Kirkon jälkeen suunnistimme shoppailemaan, eli kangaskauppaan josta ei löytynyt tarvitsemaani villaa. Höh. Seuraavaksi kirpparille ja jo oli aikakin. Olin nimittäin kastunut aivan läpimäräksi rankkasateessa kun kävelin kärryjen kanssa sen neljä kilometriä (älkää kertoko lääkärilleni), kengät loiskuivat edelleen vaikka tungin niihin kirkossa vessapaperia. Olin siis sekä puoliksi yöpuvussa että litimärkä ja kylmissäni.
Kirpparilta löysin pitkän maiharitakin (jossa näytän mielestäni viehkeästi the Housemartinsilta....:D) ja tunikan jotka vaihdoin oitis ylleni sovituskopissa (vaikka ilmoitin hankkeesta kassalla tuli minulle syyllinen olo, aivan kuin olisin varastanut vaatteita!) ja matka jatkui liki kuivissa merkeissä. Kenkiä nimettäin ei löytynyt paitsi yhdet jotka olivat erittäin sopivat paitsi varpaista.

Seuraavaksi kahveelle Mummun Pullapuotiin (tietysti, aiheessa pysytellen) jossa Arne näytti kuinka hienosti osaa puistaa päätään kysymyksille. Kysymys jonka naapuripöydän mummeli esitti oli "no onkos mummin kanssa kiva olla kaupungilla?" :D

Pesupähkinäostosten ja avuliaan Ekolon myyjän avustuksella suolsimme itsemme takaisin katutasoon ja marssimme kohti Katriinankauppaa. Nyt on pakko mainostaa: Käykää ihmeessä tutustumassa. Niin ihana kauppa ja kauppias. Melkein vuosi sitten marssin onnettomana ja uupuneena tähän puotiin ensi kerran ja sain enemmän kuin osasin aavistaakaan. Otin vielä ulkopuolella kuvan näyteikkunasta.


Hehkutuksen alkuun päästyäni kerron vielä Toisesta Ihanasta Kaupasta nimeltä Sisustus Selma. Tänne nimittäin parkkeerasimme seuraavan tunnin ajaksi. Tämä Vesangan Anonyymin ( :D ) puoti on ilo silmälle ja mielelle. SELMA löytyy vanhan lakkitehtaan läheltä Yliopistonkadulta.
JA:
Sanon vielä painokkaasti että pitäkää rakkaista ystävistänne kiinni vaikka vuodet välillä erottavaisivatkin!




Oijoi. Vielä jalat jaksoivat kantaa minut ja lykkiä rattaat kirjastoon, josta mukaan tarttui toivekirja vävymiehelle (joku muinaisia sotataitoja käsittelevä opus). Bussissa oli liian korkeat portaat ja mummurukka oli jo aivan helisemässä, mutta sai tavata kaksi bussienkeliä eli hyvää ihmistä jotka pyytämättä riensivät avuksi. Kiitos näillekin tuntemattomille.

Kotimatkalla junassa, polttelevia jalkojani ja polviani hieroskellessa ajattelin: olipa ihana päivä!

3 kommenttia:

Maria kirjoitti...

Olet verraton Maahiska !Kiitos tästä!

Anonyymi kirjoitti...

Kiva kun kävit! Kakkukahvit ja whiskyt jäi vielä seuraavaan kertaan :)

Anonyymi kirjoitti...

Kirjoitat mukavasti ja mehevästi! Terv. M-L melkein naapurista