maanantai 6. syyskuuta 2010

Erinäisiä villityksiä ja intohimoja



Eilen kasvimaalla tein löydön. Nurmesta pilkisti kadonneet vesipyssyn säiliöt, ei vaan kaksi ilmapalloa... ei vaan kaksi kurpitsaa! Olin unohtanut koko kurpitsat, koska ne majailivat salassa vanhalla kasvimaalla. Joku voisi kysyä miten sellaiset voi unohtaa kun niiden lehtevät varret ovat luikertaneet metritolkulla pajuaidan läpi, mutta luulin tosissani niiden heittäneen henkensä sillä tyvipuolella ei ollut näkynyt juurikaan elonmerkkejä. Nyt mietin kuinka suuriksi nuo olisivat kasvaneet jos olisin vaalinut niitä. Villiintyneet kurpitsat ilahduttivat minua niin että melkein menin nukkumaan niiden kera. Kun koko sato viivästyi monta viikkoa hiekan puuttumisen vuoksi (kuorma-autolla ei voinut ajaa tänne saakka roudan vuoksi) niin yllärisato on kuin unelmaa vain.

Minuun on iskenyt monta villitystä yhtäaikaa syksyn kunniaksi. Lautanauhalautojani kotiin odotellessa olen tosin joutunut hellittämään nauhasuunnittelua ja pirtanauha roikkuu vielä keskeneräisenä ja saa roikkuakin tovin, sillä tilalle on tullut myrkky... korjaan, värjäyssienien keruu. Olen löytänyt punavyöseitikkiä, verihelttaseitikkiä sekä mahtavia mätiä tatteja!

Toinen ihanuus on edelleen kalastelu - eilen ei tullut kuin yksi ahven, mutta järvellä oleminen rauhoittaa ja luonto alkaa kellastua ja punastua niin upeasti ettei sieltäkään malttaisi pysyä pois.

Minussa piilevä pieni metsäpeikonhenki on vihdoin herännyt tuolla mättähillä samootessa. Pienenä istuin aina ison sienen alla (ihan totta!) ja tanssin keijujen kanssa (kyllä!) ja matkustin kuuhun saakka männyn juurakolla. Nyt olo on hiukan samanlainen.



Korupuolella olen kaivertanut sarvea, viilannut erästä epäonnista pronssisolkea (josta salaa toivon itselleni Kaarinan puvun solkiparia) ja pyöritellyt mielessäni kalevalaista korua johon tulee viistehiottuja kiviä. Tilaustyö siis.

Oudosti olen myös löytänyt itseni askartelemasta kotoisia asioita kuten marjapuuroa ja hilloja, kasvien kuivauksesta puhumattakaan. Häärin essu edessä kuin Bree. Minä, joka imin vähäisessä äidinmaidossa inhon ruuanlaittoa kohtaan!
Villitykseksi voinee lukea myös puukatoksen tuumimisen ja saunan paikan hakemisen. Meille on siis oikeasti tulossa sauna, se ehtinee jopa ennen tsasounaa eikä ole omaa syytämme/ansiotamme. Mutta tsasounan hirsiä menemme katsastamaan metsikköön lähiaikoina.

Mitä ihmettä tekevät sellaiset ihmiset, jotka käyvät töissä? Miten he saavat kaiken mahtumaan päiväänsä???
****
Käykääpä katsomassa Lankadontin kuukauden ohje - vaikuttaa hauskalta ja palkitsevalta!

6 kommenttia:

Ruostevilla kirjoitti...

Sinähän pursuat hyvää metsänpeikkoenergiaa, se levisi tänne asti!

Mulla on vuorotyön ansiosta/takia aikaa tällä viikolla puoleen päivään väsätä sitä sun tätä kotihommien ohessa ennen iltavuoroon menoa. Herään aikaisin niin päivä pitenee.

Mutta kyllä monesti käy mielessä mitä kaikkea sitä tekis, jos olis enemmän aikaa. Tai paneutuisi edes yhteen asiaan kunnolla!

Nöpöstiina kirjoitti...

Oi miten ihanalta kuulostaa nuo puuhat. Tuollaisesta minäkin pidän! Olosuhteiden pakosta vaan joudun toteuttamaan itseäni kerrostalossa, ainakin toistaiseksi.
Nautinnollista syksyä ja lempeää metsää sinulle :)

Villasukka kirjoitti...

Heh. Työaikoina käyn töissä ja nukun. Loma-aikoina elän.

Maria kirjoitti...

Olipa kiva karata tiskivuoren alta tänne kylään-yö tulossa nyt oma vapaa vasta alkamassa:)
olet ihanan tehokas!

Maahiska kirjoitti...

Kiitos kommenteista :)
Olen yrittänyt työelämää ja se ei sovi minulle. Kunnioitan suuresti teitä jotka siihen pystytte.

Eilen metsässä tapasin herra Kyyn ja se olikin mielenkiintoinen tapaaminen! Katselimme toisiamme tovin, minä kyykistyneenä sen viereen, se eikunsiis hän sähisi ja oli tavattoman musta ja solakka.

Pankin talkkari kirjoitti...

Olen lukenut näitä ihania syystäyteisiä tarinoita pitkin syyskuuta - tosiaan, kuinka sitä ehtisi vielä töissä käydä kaiken tämän keskellä?

Töitä silti haen.. ja salaa toivon, että saisin olla kotona. No, toistaiseksi olen saanutkin. Ei töistä taikaa täällä päin. On tämä niin ylellistä. Vaikka ei tietenkään rahassa mitattuna.

Puuhommia meilläkin, rannasta kaadettiin haavikkoa, ja vielä vähän olisi vanhan talon purkua, sieltä on kannettu kirpputorille kassikaupalla tavaraa ja myyty erittäin halvalla ü Kirpputorielämä on muuten yksi elämäntapa, siihen jäisi helposti kiinni vaikka täyspäiväisesti!

Haluaisin tehdä jotain luovaa.. Jotenkin tuntuu hankalalta aloittaa tyhjästä, kun ei ole aikoihin pitänyt kädessään lyijykynää kummempaa. Jotenkin nämä juttusi kuitenkin inspiroivat..
Ja tämä syksy ü