torstai 20. toukokuuta 2010

Pieniä ihmeitä



Kasvimaalle en ole saanut vieläkään hiekkaa, mutta laatikoitten pohjasta putkahtaa viehättäviä karkulaisia: helmihyasintteja, piskuisia narsisseja, orvokkeja... Taponlehteäkin siirtelin eilen illalla, kannoin kiviä kasvimaalle ja lapioin perunamaata (siihen tarvitaan kamalasti lisämultaa/hiekkaa/turvetta! Sellainen vetinen savivelli!!). Väinönputki, lipstikka ja moni muu korkea kasvi ovat hujahtaneet jo polvenkorkuisiksi, valeriaana ja koiruoho hieman hitaammin, ruukuissa kun vielä ovat evakossa. Hiekka-auto ei pääse tänne ennenkuin routamerkki poistuu, mutta jospa se piakkoin - taimet kasvaa hojottavat todella vauhdikkaasti olohuoneessa. Pian tehdään appelsiininkuorista hampaat ja leikitään tartsania.

Lapiointi/kumartelu ei kuulu enää repertuaarini tosiaankaan, niin paljon kuin sitä olen ennen pystynytkin tekemään. Oikein kiukuttaa välillä. Tänään haen kai ne kepit lainaan terveyskeskuksesta, mutta miten ihmeessä osaan elellä niitten kanssa?

Katolle kiivetään pian nuohoamaan, se on hienoa - odotan kovasti! Mutta se miten pärjään sen jälkeen onkin eri juttu :( Vielä aion roikkua maalaamassa päätylautoja tänä kesänä, aion tosissani vaikka mitä. Olen ennenkin pystynyt, en halua uskoa etten enää voi.

***

Noista raha-asioista vielä olen huomannut merkillisen seikan. Onko se suomalaisuutta vai mitä, että raha on pyhä ja piilotettava aihe. Moni on sanonut minulle elävänsä vähemmällä kuin meidän perheemme, mutta summia ei kerrota - paljonko menee asumiseen, lääkkeisiin, ruokaan, bensaan, lasten pakollisiin hankintoihin joita ei saa kirpparilta... Monet ovat luulleet että mainitsemani tulot ovat siis minun tulojani, eivätkä koko ruokakunnan. Moni luulee, että meille jää käteen tuon verran asumiskulujen ym. jälkeen. Moni luulee että valitan, kun vain ihmettelen tätä touhua. Meidän perheessämme on usein valittava syödäänkö lämmintä ruokaa koko perhe, vai syövätkö vain pojat että me saamme jokapäiväiset lääkkeemme.

Nyt pitäisi olla Euroopan köyhyyden ja syrjäytymisen torjunnan teemavuosi. Mitähän siitä seuraa? Mitä köyhyysrajoista?

Luulen että mikään ei muutu elleivät ihmiset ala ilmaista todellisia nettotulojaan ja menojaan konkreettisesti muuallakin kuin sosiaalitoimen luukulla. Pelätäänkö että herätetään kateutta? Pelätäänkö väärinymmärtämistä?

Minusta on hienoa olla varaton, sillä meillä on kaikki tarpeellinen: koti ja rakkautta. Mutta nälkäinen keliaakikkoteini tarvitsee muutakin kuin voikukkia. Jalkavammainen tarvitsee kunnon kengät - useammat vuodessa. Sukset ja luistimet maksavat kirpparillakin. On tehtävä vaikeita valintoja joka päivä.

Luin juuri että köyhyys on kasvanut Suomessa mutta toimeentulotuen saajat vähentyneet. Laskelma siis on pielessä jotenkin.

ASUMISTUKI
+278,80
ELÄKE
+558,86
LAPSILISÄ +210,50
TYÖTTÖMYYSTURVA +511.06
VAMMAIST.,
+85,59
yhteensä tulot kuukaudessa 1644,81

MENOT
asuntolaina 690
sähkö 105,56
ruokaan 400
master 50
autoon 300 (bensa, vakuutukset, korjaukset)
lääkkeet 50 (vain osa pystytty ostamaan)
osamaksut/vaatteet/kengät 50
puhelin/netti 40
tv 19,95
rakentaminen 50
YLIMÄÄRÄISET:(huhtikuun 2010 mukaan)
kummius (world vision) 25
huvitukset (kahvila, kirjat, jäätelöt, kirppis) 50
kasvimaa 16,80
työmenot 105 (ylimääräisiä.....?)

yhteensä 1952,31 joista pakollisia kuukausittaisia menoja 1755,51e plus työmenot 105e
Muut maksettu esim. opiskelutililtä ja korutuloilla. Tuohon pitää lisätä vielä Isoveikan kuukausittaiset rahat, noin 20e. Ne saadaan aina jostain. Ja rumputunnit 40e/kk. Polttopuita hankitaan kerran tai kahdesti vuodessa, se ei näy tuossa. Televisiosta voisi luopua, mutta työn ja harrastusten kannalta sieltä tulee paljon tarpeellistakin. Kahvilassakäynnin voisi lopettaa, mutta se on ainoa paheemme... Ja kirjat tulevat hyvänä kakkosena - suurin osa niistä on kyllä työ- ja harrastusaiheisia tai kirjaston poistomyynnistä 50snt kappale. Kasvimaa ei syö joka kuukausi. Kummiudesta en halua luopua, olen itse syömättä mieluummin. olemme onnistuneet vähentämään auton kuluja hyvin, kun pakolliset menot ovat puolittuneet. Masterilla maksettiin häitä toissakesänä, lisäksi on hankittu työkaluja ja muuta nettikauppatavaraa töihin.
edit. Unohdin noista menoista vielä kiinteistömaksut ja tiemaksut ja jätemaksut - ja veromätkyt...

Vielä mietin ruokia: Keliakiatuotteethan maksavat vähintään neljä kertaa enemmän kuin vehnälliset, vaikka itse leivonkin. Sipsipussi kerran viikossa, ei kaljaa eikä viinejä, limsaa ehkä kerran kuukaudessa 1-2 pulloa, ellei ole joku perhekokoontuminen - silloin ostetaan lidlistä halvempi satsi - tupakkaa ja alkoa ei mene, ei myöskään maitoa, ei valmismehuja... kalaahan ei meillä voi syödä. Kissoihin menee halvinta ruokaa käyttäen kiusalliset 15e/kk mutta jos niitä ei olisi niin ruokittaisiin hiiriä.... Soijarouhe ja -palat ovat halvempia ja riittoisampia kuin liha. Liharuokaa laitetaan kyllä, mutta pieniä annoksia ja edullisesti. Puolet perheestä ei pysty syömään puuroa (en lähde tähän syitä kertomaan) ja muroja tai kaakaota meillä ei syödä koska pitäisi ostaa kallista riisimaitoa niitä varten. Sopan kanssa gluteenitomat murot ovat aika... kuivia? Perunaa ei voida syödä paljoa (maha ei kestä), mutta riisiä menee kyllä, halvinta laatua. Gluteeniton makarooni on kallista mutta sitäkin laitan Isoveikalle silloin kun muut syövät halpismakaroonia. Kasviksia menee aika hyvin, halvinta ostetaan (esim kaali, sipuli, kesäkurkku suoraan puutarhalta). Appelsiinia menee talvisin paljon, kesällä saadaan pihoilta omenat ja marjat. Soppa keitetään itsepoimituista. Valmisruokia ei juuri osteta ellei ole pakko - kiire tai joku muu kurjuus. Meillä ei ole vielä kellaria, sinne voisi hillota ym. sitten joskus.... Mutta uskon että ruuassa voisimme vielä säästää, jos vain keksin miten. Nyt on iso pakastin kuitenkin, ehkä jossain vaiheessa ostamme sen halvalla täyteen, kunhan ensin tulee sitä valuuttaa jostain. Lähes kaiken herkun leivon itse, mutta gluteenitomilla jauhoilla, että kaikki (mukaanlukien kyläilevät isommat lapset) voivat syödä.

Luomua tai reilunkaupan tuotteita pystymme ostamaan tosi harvoin ja syömämme annoksetkin ovat tosi pieniä. Pitänee käydä laskemaan kuiteista mihin se raha oikein menee.

Sukukorusatsi on valmistumassa onneksi, siitäpä tuloja. Lisäksi olemme saamassa erään ison tilauksen........:)

8 kommenttia:

Maria kirjoitti...

Voi Maahiska tuttua tuttua tuo pennin nykyisen centin venytys!!Meilläkin keliakia kolmella lapsella (poju)yksi heistä ja nyt kun 12v on alkanut vihdoinkin!! kasvaa ruokaa menee VALTAVASTI! Joskus mietin että kannattaako työnteko kun tarhatädin palkka on varmaan siivoojan lisäksi maailman pienin.mutta pankki ja asuntolaina "orjuus" "pakottavat " toistaiseksi.Ruokaa tekee itse keksien kulloinkin edullimpia aineita hyödyntäen -eläköön peruna -porkkana- ja sipulit.Minälin leivon itse kaiken paitsi isännän ruisleivän .'
Lämpöisin budjettiterveisin sinua kyllä ymmärtävä maria

Maahiska kirjoitti...

Ihanaa! Vihdoinkin toinen perhe jossa monta keliaakikkoa! :-D Eräs lääkäri sanoi minulle kerran alentuvaan sävyyn että "mistä olet keksinyt että sinun lapsillasi on keliakia?" - taisi olla silloin kun heitin lääkärin työpöydältä paperit lattialle...

Valoilmarilla on kesäkuun loppuun saakka nyt altistukset meneillään, samoin minulla, mutta kummankin ruokahalu on huonontunut ja paino laskenut... Mutta näillä eväillä mennään kunnes toisin mainitaan.

Senttihän on soikea, ellei jopa pitkulainen ;-) Unohdin noista menoista vielä kiinteistömaksut ja tiemaksut ja jätemaksut - ja veromätkyt ja.... *parempi ettei ajattele!*

Leivotko Camilla Plumin tyyliin vai "tavallisesti"? Olen niiiiin ihkaonnellinen kun olen vihdoin oppinut tekemään hyvää leipää!

Kiitos kun ymmärrät.

Maria kirjoitti...

Olen opetellut yrityksen = erehdyksen kautta varsinkin glut leipä oli alussa kamalaa.Nyt osaan jo tehdä pehmoisia sämpylöitä ja pullaa : D perheenpää kysyy välillä kummissaan eiks saa ottaa kun näyttää tavalliselta : DD-keliakia oli helpotus diagnoosi kun itelläni (meitä on siis neljä) löytyi syy vatsaongelmiin väsymykseen ja pojun kasvamattomuuteen-tytöt nyt okei toinen tytär tosi pitkä mutta hoikkia ovat kaikki.Itse jäin kirpuksi kun sain diagnosin vasta tässä aikuisena.Sopiiko teillä kaura?Se olisi helpottava varsinkin leipomisessa- meillä ei sovi sekään eli kaikki kotimaiset kielletty.Onhan lapsillasi hyvä seuranta?Toisen tytön suolinukka on kovin rikki vieläkin sitä seurataan jorvissa ettei vaan tule mitää kasvain tms juttuja yllättäen.
Lämpöinen hali sinulle kohtalotoveri!

Maahiska kirjoitti...

Minä en osannut 16 vuoteen tehdä leipää kunnolla, mutta sitten törmäsin Camillan ohjeisiin :) Kaura sopii, mutta ainakin Vilppulan puhdas kaura on oudon väkevää... Lapsilla ei ole juurikaan seurantaa, ainoastaan isoveikka käy joka toinen vuosi polilla. Keskimmäinen ei saa syödä kauraakaan, kun on ihokeliakia - tosin nyt on mietinnässä josko kokeilisi ja katsoisi miten kestää. Syömishäiriö yhdistettynä keliakiaan ja yleisallergiaan ei ole kiva juttu :(
Vanhimman tytön seurannasta sanottiin terveyskeskuksessa ällistyneenä että "eihän sitä tarvii seurata kun se kerran on todettu" - älyhoi...

Meillä on astma-, allergia- ja keliakiaseurannat päin prinkkalaa, ja omalääkärillekään ei ole ollut vuosikausiin asiaa koska hän sanoo jo ovelta että ei hoida meitä enää kun ei "tiedä meistä mitään" - no ei tiedä niin kun ei ole halunnut tutustua eikä osanne lukea potilaspapereitakaan. Olen yrittänyt nyt viritellä uudestaan tuota lääkärisuhdetta sellaiseen jamaan että hän uusisi suosiolla lääkkeitämme edes...
Sellaista villiä menoa täällä Keuruulla, joskus ihmettelen että voisipa vaan ryhtyä terveeksi koko porukka. Ei olisi huolen häivää :)

Jan kirjoitti...

Ihmiset melko harvoin tietävät menonsa jakautumisen, varsinkin jos talous ei ole tiukoilla tai sitten auttamattomasti pakkasen puolella.

Luulot puolin ja toisin vähenevät pitämällä kaskusteluyhteydet auki, yrittämällä olla tarkka, kuuntelemalla ja yrittämällä ymmärtää.

Maahiska kirjoitti...

Tuota tarkkuutta juuri peräänkuulutankin. Mutta en pilkunviilausta - varsinkaan kun omat vero- ym asiat ovat tasan viranomaisten tiedossa...

Pankin talkkari kirjoitti...

Jos ei ole meillä tulot häävit niin eipä näytä olevan teilläkään (meillä lapsilisä ja opintotuki 286 e - joka sekin on nyt käytetty viimeistä kuukautta myöten - miehen tulojen päälle).

Meillä vain on se onni, että kaikki ovat terveitä. Ei lääkekuluja eikä erikoisruokakuluja. Eli ilman noita pärjää näillä tuloilla ihan hyvin kun on vielä koti ja se onni ü Itse tykkään ainakin että pärjäämme. Vaikka uuden liikuntasesongin alussa tuleekin aina piikki, mainitsemiesi pyörän/suksien/luistimien hankintaa.. ja iänikuiset rahasyöpöt autot joita ilman olisin mielelläni.

Meillä on muuten samoin, kahvilassa käynti on ainoa pahe - enkä siitä siksi halua luopua, täytyy ihmisellä jotain iloa elämässä olla! Toisaalta isäntää harmittaa, että kun toiset jättää alkon tai tupakan vähemmälle säästääkseen ulkomaanmatkaan, niin mistäs tällainen säästää? Että pitäisikö alkaa ryypiskelemään.. sitten kohta voi lopettaa ja laittaa rahat säästöön..ü

Tuli mieleen, voisiko niitä allergioita saada pikkuhiljaa pois siedättämällä?

Maahiska kirjoitti...

Osa allergiosta onkin onneksi lähtenyt itsekseen pois ja ensi vuonna toivottavasti pääsemme (kuka sen sitten maksaa...?) siedätyshoitoihin ,mutta keliakiatuotteet senkun jatkavat kallistumistaan. Kelan korvaus vaan ei nouse.

Lisäksi tulevat perheen muut sairaudet, joihin ei helpotusta rahallisesti näy. Vammaistukea meille lääkkeellisille ei kannata edes hakea - yritetty on. Tyttären yli viisi vuotta jatkunut vammaisuus tapaturman jälkeen ei sekään hetkauta kelaa - eikä vakuutusyhtiöstäkään ole kuulunut mitään. Vaikka koko nuoren elämä on mennyt raiteiltaan sen vuoksi.

Kalaa en uskalla lähteä edes kokeilemaan miehelle - se on meinaan hengenlähtö sitten :/ Sen vuoksi en laita kalaa lainkaan ellei sitten nuotiolla ulkona. On nimittäin tiskattava allas ja tiskit ja tiskiharjat ja.....kahteen kertaan! *huoh* Tosin kalakin maksaa paitsi itse ongittu. Ne annamme kissoille.

Mutta rakkaus ja ilo, se on se joka elättellöö vai mitä ;)