Tässä nämä ketjunkannattimet, jotka ovat samanlaiset kuin mm. Kaarinan muinaispuvussa. Omassa puvussani on sekalaisia vaikutteita eri hautalöydöistä, eniten olen vaikuttunut Oravasaaren naisenhaudan korustosta ja ylipäätään koko hautalöydöstä. Mutta koska en halua mitään kankeaa pukukokonaisuutta, teen omanlaiseni. Joskus toivottavasti saan kudottua itse kankaatkin, nyt on ostokankaista tehty puku käytössä. :::
Lapioinnin seurauksena kannan oikeassa ranteessani nyt jonkinlaista tukisidosta, sormet kylmänä ja sydän suonessa tykyttäen (anteeksi, Siskoseni...). Mikä siinä on että hyvään pehmeään maahan istutetut narsissinsipulit keräävät ylleen kamalan jankkomaisen juuri- ja savikerroksen eivätkä irtoa esille kuin rajulla kovistelulla? Nyt on sipulit silti perattu ylös ja odottavat siirtoa uuteen paikkaan. Etsin vielä jostain sellaiset korit joissa ne on hyvä laittaa takaisin maan multiin. Jos löydän muita kuin juuri tuon tärkeän salaattilinkoni korin joka olisi kerrassaan täydellinen... Ja oikeaan aikaan sainkin työt tehtyä; minuutti sitten taivaalta ryöpsähti hervoton sadekuuro, eikä kasvimaalle ole asiaa.
Lisäksi olen jokapaikankipee tänäänkin. Eilinen astmakohtaus meni sentään ohitse (sekin kiitos lapioinnin...) mutta yhä vaan sattuu ja väsyttää. Onkohan tämä nyt sitä vanhuutta? :-D Eilinen ilta istuttiin ystävän kanssa puhumassa vaikeista asioista (mm. siitä kuinka nuoret hurahtavat vaarallisiin lahkoihin) ja yöunet jäivät tavallista lyhyemmiksi.
Silti, syntymäpäivä oli kiva. Pitkän aikaa minulla oli joka syntymäpäivänäni jotain kamalaa menossa, pelkoa, sairautta, kriisejä tai surua. Ei tuntunut lainkaan juhlalta, toisin kuin nyt.
.png)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti