Perheen kulttuurivuosi jatkuu

Olemme Miehen kanssa päättäneet viettää kulttuurivuotta, kuten lienen jo aiemminkin maininnut. Sirkus, teatteri, taidenäyttely ja mitä kaikkea onkaan jo käyty määrätietoisesti läpi (toivottavasti pääsemme elokuviin ja isoon teatteriin tänä vuonna!).. Tänään olin Miehen ja Ilovalmarin kanssa kirjastolla kuulemassa ja näkemässä Heli Laaksosta. Ensin Heli istutti koristeomenapuun kirjaston seinustalle, sitten mentiin sisälle kuulemaan runoja ja ajatuksia. Tykkään Laaksosen runoista ja kolumneista, mukanani kulkee joskus runokirja Sulavoi, se on ainoa jonka hänen kirjoistaan omistan. Laaksosen runot ovat johtaneet minut lukemaan myös muita murtehisia, esimerkiksi Hirvisaarta.

Runo "Tätä ei vares tahtonu kuul" päättyy seuraavasti:

Naakka
kattele varpaitas hiljaksis:
Mun päivä ova
ko puuvillalankka pujotetui pualukoi
ja nii o eläjäl hyvä.

Niin osuvasti ja täsmälleen.

****

Melkoinen tohina olikin kun Ilovalmari saapui kotiin. Kaikki halusimme tietää mitä missä ja miten ja oliko kivaa ja mitä ruokaa oli ja oliko taksissa kivaa. No oli, kyllä, oli, mutta lopettakaa jo se kysely! Päälle muikean tyytyväinen salahymy. Sillein, että naurattaa ja on kovasti mielissään muttei kehtaa näyttää :-)

Isoveikan kokoama kasvio sai hyväksynnän opettajalta - huh helpotusta! Ennenmaailmassa kerättiin kai peräti 50 kasvia? Nyt oli 20 ja niissäkin kovasti tekemistä, hienoisella pakolla maustettuna. Harmi ettei minun kouluaikanani enää tällaisia tehty. Ja hienoa, että ovat tulleet takaisin.