Hitaasti, hitaasti

Tulin vaan sanomaan jotta moi, kovin hitaasti elämä rullailee ja ei-rullaile eteenpäin. Kortisoni tiputettiin jo reilun kahden viikon kuluttua kahdestakymmenestä seitsemääntoista ja puoleen ja olen siitä saakka ollut taas heikkenemään päin. Lämpöä on heti aamusta, pukeminen, riisuminen ja kaikki sellainen käpälien heiluttamista vaativa touhuilu ottaa lujille. Makaaminen sattuu lonkkaan ja lantioon, olen jäykkä kuin heinäseiväs, niska ja hartiat jumittavat ja sellaista pientä. Mutta uniapnea on nujerrettu cpap-laitteella! Suosittelen rohkeasti hakeutumaan tutkimuksiin jos epäilee kärsivänsä tästä vaivasta. Minulla on ollut onni saada heti toimiva maski ja onnistunut hoito. Olen saanut valtavasti virtaa ja nukkuminen on kerrassaan lumoavaa kun happi riittää. Migreenit on vähentyneet murto-osaan myös sen ja verenpainelääkkeen ansiosta - enää 1-3 kohtausta viikossa entisten 5-7 sijaan!

Olen kuitenkin pyrkinyt maalaamaan tauluja. Se ilahduttaa. Haluaisin opiskella maalaamista mutta miten? Verkkokurssi olisi tarjolla kyllä, ehkä keväällä sitten. Olen myös laittanut kaalimaata talvikuntoon, kiitos perheen ja ihanan auringon joka antaa voimia. Kanat lähtivät talvikotiin ja niitä on kovin ikävä. Ensi talvena meillä onkin ehkä sisäkanala ladossa. Onhan siinä kova huolenpito, mutta kokeillaan. Minua vaan säälittää jo etukäteen, ajatteles, kanat sisällä pienessä huoneessa koko pitkän talven.

Runokirjani "Kun unohtaa verhon raolleen" ilmestyy ennen joulua (Mediapinta oy), laitan tännekin mainoksen sitten. Laskin hinnaksi noin 20e, se varmistuu vielä sitten lähempänä ajankohtaa. Jos haluat tilata sen jo etukäteen, niin kommentoi tai lähetä sähköpostia hannele.maahinen(ät)gmail.com, kiitos. Siinä on kooste tähänastisista runoistani, aiheina mm. vanhempien kuolema, äitiys, unettomuus. Olen myös päättänyt myydä maalaamiani tauluja pois, että saan tilaa uusille ajatuksille. Pään sisällä tuulee, sanoisin.

Ainiin putosin tässä vielä portaaltakin 21.9. ja nivelsiteet sanoi työsuhteen irrikkäin. Kävelin kepeillä ja nilkkatuen kanssa jokusen aikaa. Nyt jo parempi, sain uuden tukisysteemin männäviikolla ja se on hyvä. Voin jo kävellä aika huolettomasti, varpaat alkoi myös heilua taas viime maanantaina :) Kovasti tein töitä sen eteen kyllä.

Talve vastu tehakse sügiseid tööd aias, natuke aeglane olen sest kukkusin treppilt ja jalg on veel haige. Olen ka maalinut pildid, kavatsen teha vähemalt 6 akryylmaalid enne detsembrit. Mul on väga hea meel ehkki olen alati palavikus, kortisoon pole kasutusel piisavalt. Järgmisel nädalavahetusel lähen kloostrisse kirjutama ja puhkama. Soovin sulle kullane kollane sügis ja ilusaid päevad ka!