maanantai 16. tammikuuta 2017

Voijei

Ei tuntunut yhtään tapahtuessa hauskalta mutta näin jälkeen päin naurattaa jo. Navikan vessan bideesuihku kun on sellaista jäykkää mallia, semmottinen teräsjuttu, raskas painaa siis sitä-mikä-se-on-kahva-juttu. Lisäksi se on väärällä eli vasemmalla puolella. Niin kun minä sitten sitä yritin käyttää ja sain vihdoin painettua siitä-mikä-se-on-kahvasta niin se peijooni pyörähti ympäri ja pytyn reunan yli ja lorotti vettä (onneksi lämmintä) litran pari suoraan housuihini ja leggingseihin ja hameelle, kunnes sain toisella kädellä käännettyä sen kohti seinää, jolloin vasta sain hellitettyä otteeni siitä-jutusta. Onneksi melkein käden ulottuvilla oli paksu pinkka käsipaperia niin sain kuivattua kaiken (vessapaperirulla oli jo tyhjä, olisi ikävä kastella uusi täysi rulla) aika hyvin ja onneksi alusvaatteet oli poikkeuksellisesti tänään tekokuitua (myös leggarit) joka kuivuu nopeasti. Mutta ei kuivunut kyllä kokonaan niissä kolmessa tunnissa, jotka vielä jouduin istumaan (!!!) ja piirtämään. Piirtäminen ja muu ei sujunut tänään muutenkaan, olen kauhean uupunut kaikkeen yrittämiseen puuskittain ja valtavan turhautunut: viidestä tussista, joita käytän Navikassa, en saanut tänään kolmea auki.

Päädyin siis piirtämään ensin arkillisen kuolleita, jotka pyysin sitten avaamaan silmät. Se oli hauskaa, työ on vielä kesken. Ja mua pyydettiin josko piirtäisin/tekisin jotain ystävänpäiväjuttuja niin tuli ihan paniikki että ei en kykene en halua koska kaupalliset ystäväjutut ällöttää minua, muutenkin mun suhde tällaisiin ystäväasioihin on sellainen, etten voi tyhjästä tehdä jotain jollekin, koska se on niin henkilökohtainen asia. En tiedä mitä voisin tehdä hyvällä omatunnolla myymälään. Ehkä ne jotkut mun kuusenkoristeet voisi myydä siellä ystävänpäivä-tekstein - äkkiäkös muuttuuu sellaiseksi kun pakkaa pahviin ja sellofaanipussiin somasti. Kunhan mun ei tartte ajatella asiaa niin. Mulla on rakkaita ihmisiä ystävänä, mutta en osaa ajatella edes millaisen kortin tekisin heille (jos ois pakko) nyt näillä käsillä - ja jos tekisin olisi se niin henkilökohtainen ettei sopisi myyntiin. Kävisikö tuo edellinen lintunainen, tosin en pysty niitä nyt piirtämään enempää... Tuskin kukaan sellaisia ystävälle haluaisi lähettää korttina, sen verran outo meilläpäin eikä monikaan tunne symboliikkaa/tarinaa/edes nimeä. Nyt kun en pysty liimaamaankaan puikon kanssa kuin palan tai kaksi ja nekin huonosti, en voi tehdä omanlaisia kortteja muutenkaan. Molemmissa peukalohangoissa on vaihteeksi joku tulehdus, en saa maitopurkkia auki, kahvikuppia täytyy pitää kaksin käsin, en saa pakattua kauppakassia kassalla paitsi ottamalla tavaroista ranteilla kiinni. Ja häntäluu on tulehtunut samoin kuin molemmat (!) lonkat/reisiluun yläpäät joten istuminen (ja nukkuminen)tuottaa kipua (tänään istuin osan ajasta lattialla) - ja ei, tutkimuksiin en pääse enkä hoitoa saa edelleenkään ennen kuin oma lääkäri tulee takaisin helmikuussa. Minut on uloskirjoitettu koko teekoosta, perjantaina on potilasasiamies ja ylilääkärin kanssa tapaaminen oikein porukalla, kaksi asiani tuntevaa sosiaalityöntekijää on mukana miehen lisäksi. Teekoon fysioterapeutti on katsonut toimintakykyäni sentään, siitä saanen jotain lausuntoa näytettäväksi. Muuten, jos on kuntouttavassa työtoiminnassa, niin eikös ois syytä olla asiaa tunteva kuntoutuslääkäri siinä mukana? Mulle sanottiin, että jos en pysty olemaan edes kutyssa, saa siitä puoltavaa näyttöä eläkeasialle (joka on nyt vakuutusoikeudessa) - mutta kun kukaan ei kirjoita mitään lausuntoa siitä etten pysty ja tulen kipeäksi siitä lyhyestä ajasta jota siellä olen. Ei kenenkään ohjaajan kirjoituksilla ole merkitystä, vaikka minulle sanottiin että siitä saa "näyttöä" - vaikka jouduin lopettamaan kirjastollakin kutyn sen vuoksi kun sain siitä migreenin ja käsivamman joka armas kerta siellä ollessani sen neljä tuntia viikossa. Kun omalääkäri ei ole huudeilla lainkaan niin heittopussit ei kirjoita mitään, eivät edes tutki koska eivät tunne mun historiaa. Testattu on siis. Nytkin tarttis kortisonipiikkejä, vaan en voi mennä hakemaan.

Viime yönä valvoessa muutaman tunnin taas olin hankala itselleni. Aloin haastatella itseäni, luuullen nukahtavani sillä tavalla näppärästi. Kysymys kuului: mihin tv-sarjaan samastut? .

- määrittele "samastua" - tarkoitatko samastumista henkilöhahmoon, tarinaan, aikakauteen - mihin? - määrittele "sarja" - onko oltava Suomessa esitettävä sarja (suomalaisia sarjoja en edes tunne) - onko oltava draamallinen sarja - pitääkö sen olla fiktiivinen - voiko se olla fiktiivinen muitta kuitenkin niin että se sijoittuu johonkin todelliseen aikaan tai tapahtumaan - vai saisiko se pliis olla ei-fiktiivinen ei-juonellinen sarja - käykö Netflix- tai BBC:n kanavat? - niin mitä sovittiinkaan mihin pitää samastua, henkilöön vai...

Enkä minä nukahtanut ennen kuin tankkasin lisää lääkettä. Olin kuin Klonkku, urputin keskenäni pimeässä ja väittelin ja selitin miten jokin asia on - en ääneen kuitenkaan. Johonkin aikaan kävin syömässä raksuja (en kissan) kynttilänvalossa liitan kulmalla talousjakkaralla kyyhöttäen. Nyt en edes muista mihin tulokseen päädyin, vastauksetkin kävi ihan mahdottomiksi kun pääsin sovintoon itseni kanssa mitä saa ja mitä ei pidä nyt ajatella.

Aspergerin yö siis.

Ei tea mis oleks nii frustreeriv kui töö millega pole mitte tähendust. Kuid sa istud ja joonistad 3-4 tundi tühi ja lolli joonistusid ilma mõistust. Nah, ma saan piletid basseinile ja 9 € / päev kui olen "töös".

4 kommenttia:

Seija kirjoitti...

Yölliset pohdinnat mielenkiintoisia, kivut taas ei. Outoa on hoidotta jääminen.

Maahiska kirjoitti...

Ylilääkäri oli päättänyt väärin perustein ettei jalkaani tutkita"enää" vaikkei sitä ole edes tutkittu siitä asiasta joka sitä vaivaa, vaan toisesta akuutista asiasta lokakuussa. Onneksi omalääkäri tulee takaisin, hän on hoitanut asiaani monta vuotta mutta tuore kiinalaislääkäri päätti toisella käyntikerrallani että olen luulosairas - se lukee käyntitiedoissa. Eli en voi mennä häneltä pyytämään noita tarvittavia kortisonipiikkejäkään nyt. Niitä jotka on reumalääkärin suosittelemia.

Soja kirjoitti...

Haastoin siut!
Haastoin siut! http://sukkulallajaneulalla.blogspot.fi/2017/01/haastehommeli-mennyt-vuosi-2016.html

Maahiska kirjoitti...

Kiitos Soja ja apuakääk, emmää ossaa haaveilla enkä muista mittää O.o Kokeilen, lupaan yrittää!